Lupaus keväästä

Maata näkyvissä!

Nyt oli selvästi aurinko näyttänyt voimansa talon eteläpäädyssä. Viime syksynä vanhan kasvihuoneen

paikalle entisen nurmikon päälle rakennettu kohopenkki oli sulanut. Kuvastahan ei sitä oikein näe, mutta tuohon on istutettu kolme gojimarjapensasta ja ehkä kuusi kuukausimansikkaa, jotka kasvatin viime keväänä siemenistä. Toivottavasti mansikat tuosta nousevat. Gojit olisi ilmeisesti pitänyt suojata, mutta minä en sitä tehnyt, joten nähtäväksi jää, onko pakkanen tehnyt tuhojaan.

Talvivalkosipulit

Gojien ja mansikoiden lisäksi tuossa on satakunta talvivalkosipulin toissasyksyistä itusilmua. Toissakesänä siis keräsin valkosipuleista itusilmuja useita satoja kappaleita ja hajakylvin ne sinä syksynä kasvimaalle. Ne saivat kasvaa viime kesän sitten ihan siltään, mitä nyt ruohosilppua saivat välillä lannoitteeksi. Syksyllä kääntelin maata ja keräilin niitä sormenpään kokoisiksi kasvaneita valkosipulinalkuja talteen. Laitoin ne nyt noiden mansikoiden kanssa samaan penkkiin, kun tuossa oli joutilasta tilaa. Lisäksi mansikka ja valkosipuli ovat kumppanuuskasveja, joten sikälikin ne ovat hyvä yhdistelmä.

Tänä syksynä noista pitäisi olla kasvanut vähän isompia sinkkuja eli yksikyntisiä valkosipuleita. Ensi talven ja kesän jälkeen olisi sitten odotettavissa ihan oikeita valkosipuleita ja ah, mitä määriä. Minä en raski ostaa valtavaa määrää istukasvalkosipuleita, niin olen sitten käyttänyt tätä hitaampaa tapaa lisätä omia. Alunperin ostin nuo, venäläistä kantaa olevat, istukassipulit Myllyhermannin unelmapuutarhalta kai kolme vuotta sitten. Niitä oli silloin neljä kappaletta. Viime kesänä lukumäärä taisi olla viitisenkymmentä, joten kivasti ne ovat lisääntyneet ajan kanssa. Ensimmäinen rohkea valkosipuli sieltä nostaa päätään. Eivätköhän muut seuraa perässä! Kuten lähikuvasta näkee, kasvualusta on tuossa aika karkeaa. Se on melkeinpä puolikypsää puutarhajätekompostia, johon on sekoitettu puolikypsää talousjätekompostia valkosipuleiden tietämille. Mansikoilla on pelkkää puutarhakompostia, etteivät kasvattaisi pelkkiä lehtiä. Tai en nyt ole varma, ovatko kuukausimansikat samanlaisia kuin puutarhamansikatkin, että liian ravinteikkaassa maassa kasvattavat pelkkiä lehtiä. Tähän näemme vastauksen syksyllä. 

Komposti on kova sana

Tuosta kasvualustasta vielä sen verran, että mielestäni turhaan pidetään vallalla sellaista mielikuvaa, että mullan pitäisi olla mustaa, sileää ja tasajakoista. Minulle oli aikamoinenkin järkytys, kun yhden säkkimullalla tehdyn kukkapenkin ylöskaivussa sieltä ei löytynyt yhden yhtä matoa. Puutarhuri John Taylorin sanoin: maa oli kuollutta. Missä tahansa kasvimaalla meillä kaivaisee maata, on lapiollisessa varmasti kymmenen ellei enemmänkin matoa. Anteeksi epätäsmällisyyteni, mutta vasta opettelen tunnistamaan eri matolajeja. 

Kasvualusta on siis tervettä ja monimuotoista, kun siellä elää luonnonmukaisia maaperän kuohkeuttajia ja lannoittajia. En osaa kuvata sitä tunnetta hyvin, mutta jotain hyvin syvästi ikiaikaisen tyydyttävää siinä on, että maa näyttää voivan hyvin ja tuottaa runsaasti satoa. Meidän tontilla eivät lannoitesäkit kahise eivätkä rounduppullot suihki. Toki luomuilusta on hankaluutensa, kun monenlaisia tuholaisia vaeltaa ahneina ilmavirtausten mukana, mutta ainakin tiedän, mitä perheemme syö. Tämä artikkeli ei ainakaan lisää luottamustani mainoslauseeseen, jossa rikkakasvin hävittyä on myrkkykin hävinnyt. 

Kuten elokuussa 2012 otetusta kuvasta näkyy, meillä kasvaa myös voikukkia, mutta eivät ne kovin suurta roolia näyttele kasvimaan muiden lajien rinnalla. Etuoikealla kasvaa kurpitsaa, keskellä avomaankurkkua. Molemmilla on kasvualustana edellissyksynä naateista ja ruohosilpusta kasattu keko, johon taimet istutettiin noin litrassa kylvömultaa. Kehäkukat ovat kasvaneet edellissyksyn maahan jääneistä siemenistä. Keskemmällä näkyy kumppaneina kasvavia parsakaaleja papujen, krassien ja maissien kanssa. Sweet Nugget -maissit tuottivat satoa avomaalla myös viime kesänä. Tällaista näkyä muistellessa melkein kuulee lumen sulavan. Toivo kesän tulosta ei tänäkään vuonna jää turhaksi.