Kevätkiireitä ja kotiutuneita kanoja

Kevättyövaiheita

Pitkästä aikaa blogin päivitykseen! Ajattelin blogia aloittaessa, mahtaako olla keväämmällä vielä aikaa istua koneella päivityksiä tekemässä. No ei ole oikein ollut. Pihalla ovat lumet sulaneet ja kohopenkit lämminneet niin, että on saanut aloittaa kevättyöt.

Olen saanut perennapenkit valtaosin siivottua talven jäljiltä. Suurimmat varret laitoin oksasilppurin kautta biojätekompostoriin kuivikkeeksi. Pienemmät tai muuten vaan hankalat pääsivät uusien kohopenkkien pohjaksi. Vuohenputkea vastaan taistelin tänään varmaan tunteroisen. Meillä sitä ei juuri ole ollut, mutta nyt on onneton päässyt pesiytymään siirrettyjen taimien mukana yhteen penkkiin. Sen verran oli hankalaa sitä saada kaivettua, että taitaa olla pysyväisasukas nyt sitten. Harmin paikka!

Vaikka talvi on ollut paikoin roudan puolesta ankarin tässä asumisemme historiassa, ovat kuitenkin kaikki kasvit talvehtineet hyvin aikaisin tulleen paksun lumipeitteen alla. Ehkä mukavin yllätys olivat viime kesänä siemenestä kasvattamani laventelintaimet, joita on nyt parikymmentä. Ruukuissa olleet eivät talvehtineet, mutta penkissä ne selvisivät hyvin. 

Mansikkapenkit kävin tänään harjalla läpi. Viime viikollakin jo yritin, mutta ei siitä mitään tullut, kun vielä olivat viimevuotiset lehdet silloin niin märkiä. Ihan siis vain tavallisella katuharjalla vetelin raakasti penkit puhtaiksi talven aikana kuolleista lehdistä. Toivottavasti samalla lähtivät myös enimmät tuholaiset. Taidan silti käyttää varmuuden vuoksi luomuviljeyssä sallittua bioruiskutetta, etteivät tympeät kuoriaiset syö mansikoita taas pilalle.

Yleisnäkymä osasta kasvimaata

Kasvimaan penkkejäkin olen jo kunnostellut istutuskuntoon. Oikein aikaisin sulavat ja lämpiävät nuo etelän suuntaan olevat penkit. Monena vuonna olen syksyllä peitellyt vielä maan pinnat ruohosilppu-lehtikatteella, mutta viime vuonna en ehtinyt. Ihan muhevaa maata silti olivat, kevyesti upposi talikko terän syvyydeltä aina maahan. Jonkin verran on voikukkaa tullut penkkeihin ehkä ruohosilpun mukana tai muuten vaan ilmasta lentelemällä. Nyt ne on kyllä helpoin nyppiä pois, jos eteen sattuvat. 

Yksivuotisia parsan juurakoita

Yhdestä penkistä löysin sitten ihan sitä mitä pitikin: viime keväänä kylvin parsan siemeniä, ja nyt oli tuollaista kohtalaisen vahvaa juurakkoa sitten talven jäljiltä maassa. Siirtelin juurakot tietoisesti vielä aivan liian tiheään, kun ei ollut oikein ajatusta, mihin tulee se tarpeeksi iso parsapenkki. Nyt saavat vielä tämän kesän kasvaa raparperin kanssa, joka ei sekään vaihda paikkaa säännöllisesti. Sen verran olen muutama vuosi sitten ollut ajattelematon, että istutin alppikärhön kasvimaata koristamaan. Hienosti onkin koristanut, mutta nyt se ruoja on levinnyt todella reheväksi niin, että täytyy ottaa ja siirtää se jonnekin ihan muualle. En halua, että se valtaa parhaat ruuankasvatuspaikat. 

Sain paljonkin inspiraatiota näistä kompostointiohjeista. Kompostoida voi hyvin monella tapaa, ja oli kiva "saada siunaus" sille, mitä itse teen. Kerään nurmikon päälle kerroksen märkiä sanomalehtiä ja alan kasata siihen puutarhajätekompostia. Vähän kerrallaan siitä kasvaa viljelyala, eikä tarvitse kantaa multapusseja kotiin. 

Kasvimaan kylvöt

Valkosipulin versoja

Eilen laitoin kevään ensimmäiset siemenet ulos kasvimaalle. Talvivalkosipulit olivat nousseet pintaan niin, että niiden riviväleihin pystyin laittamaan salaattia tulemaan. Huomasin samalla, että en olekaan viime syksynä kylvänyt porkkanaa enkä palsternakkaa, vaikka niin kuvittelin. No tilanne täytyy korjata pikimmiten. Palsternakka varsinkin on tärkeä kylvää niin aikaisin kuin mahdollista, että ehtii saada kunnon sadon. Sen siemenet pikaidätän kostean talouspaperin välissä ennen kylvöä, niin lähtevät vielä hieman nopeammin kasvuun. Muilla kylvöillä ei nyt vielä niin kiire ole. Siemenperunoita on tänä vuonna kolmea lajia: Solist, Blue Kongo ja Rosamunda. Solist sietää myös kylmään maahan istutusta, niin sitä voisi varmaan jo nyt laittaa maahan härkäpapujen kanssa. Härkäpapulajikkeena on minulla jo muutaman vuoden ollut Hangdown, josta olen kerännyt itselle siemenet ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Talvivalkosipulia näyttää puskevan paitsi näteistä riveistä, myös vielä hajakylvettynä yhdestä penkistä. Tuosta ylemmästäkin penkistä niitä vielä löytyi, mutta ne nostin laatikkoon. Ne ovat nyt melko pieniä yksikyntisiä, mutta maku on nytkin jo aivan kohdallaan. Syksyllä voipi olla runsaasti sipuleita, ihan myytäväksi asti. 

Esikasvatusten tilanne tänään

Tänään kylvin lisää maisseja esikasvatukseen. Ajattelin säästää kylvömullassa ja laitoin maitopurkeista leikattuihin istutusastioihin ensin pohjalle pari desiä tavallista luomulannoitettua puutarhamultaa ja pinnalle kourallisen taimimultaa. Kun taimet kasvavat, saavat ne vahvempaa multaa, mutta eivät kuole liian ravinteikkaaseen multaan ihan pieninä. Aiemmin kylvetyt testikappaleet, etenkin popcornmaissit, ovat ehkä kolmikymmensenttisiä. Hyvässä valossa ne ovat kasvaneet ihan tukeviksi. Multaa olen lisännyt juurille kertaalleen, kun meinasivat juuret tulla liian ylös.

Yrteistä kaikki muut paitsi taistelun kautta koulitut persiljat ja kreikanmeiramit voivat hyvin. Basilikoista voi kohta ottaa jo maistiaisia. Rucolaa voi jo käyttää, vaikka se on vasta sisällä kasvanut. Punahierakka ja salvia saisivat vielä muuttaa isompiin ruukkuihin, mutta siirrolle ei enää oikein mitenkään ole tilaa ennen kasvihuonetta (joka on vielä suunnitteluasteella!). Timjami ja minttu voivat hyvin. Vuonankaalia kasvaa oivariinirasiassa. Tomaatintaimet ovat yhtä lukuunottamatta hyvävointisen näköisiä. Kukkanuppuja ei tosin vielä näy! Toivottavasti ilmaantuvat nekin ajallaan, ettei mene kuukausien kasvatustyö hukkaan. Lisävalon ansiosta varmaankin ovat taimet hyvin tummanvihreitä ja tanakoita. Selvästi erinäköisiä kuin aiempina vuosina. Mietin vain, että ehkä joudun kohta antamaan kasteluveden mukana lannoitettakin, kun ovat taimet jo niin kookkaita.

Olen yllättänyt itseni onnistumalla samettikukkien taimien kasvatuksessa. Toistaiseksi kaikki siis hyvin. Kertaalleen olen ryhmäsamettikukkia jo latvonut, kääpiösamettikukat ovat vielä niin pieniä, ettei niitä raski latvoa. Rohtosamettikukan alut sen sijaan ovat todella rääpäleitä vielä, toivottavasti siitä vankistuvat! Sitten minulla on yksi mysteeritaimikasvatuskin meneillään. Tuossa samettikukkien takana on taimia, joiden lajista minulla ei ole mitään käsitystä. Ne ehkä muistuttavat kesäpäivänhattujen taimia, mutta en muistaakseni ole niitä kuitenkaan kylvänyt muuhun kuin yhteen, merkittyyn rasiaan. Nuo olivat tomaatintaimien juurella ja koulin ne kennoihin, kun en raaskinut poiskaan heittää. Kyllä kai kesä sen sitten paljastaa, mitä ne ovat. Ruohosipulikin tuossa oikealla suklaamunakennoissa on aivan elinvoimaisen näköistä. Sitä olen pariin kertaan tainnut saksia latvoista. Taustalla näkyy vielä purjojakin, joista osa siis on tilansäästökasvatuksessa ja osa tuossa hajakylvöastiassa.

Kanat haettiin kotiin

 

Tulkaa, sillä kaikki on valmiina!

Kanalaksi rakensimme nyt ensin kesän ajaksi eristämättömän vanerikopin. Kooksi tuli levyjen mitoituksen takia 153*168 cm ja harjakorkeutta on tuo sama 168 cm. Lämmöneristeet lisätään ulkopuolelle ja samalla koppi verhoillaan. Pientä laittoa on vielä suuremman oven käynnissä niin, että olemme joutuneet nyt kulkemaan tuosta pienemmästä huolto-ovesta. Ikkunan eteen on asennettu vielä yksi orsi, etteivät kanat kiipeile ruoka-astioiden päälle maailman menoa ikkunasta kurkkiessaan. Tikkaat nojaavat sitten siihen orteen nyt, kun muuten kulku olisi kohtuuttoman vaikeaa.

Kuljetuslaatikko

Kanalassa on kolme ovea. Yksi täyskorkea, sitten tuo pienempi kuvassa näkyvä ja vielä kanoille oma kulkuovensa. Ikkuna-ala määräytyi olemassaolevan kierrätysikkunan koon mukaan. Valoa näyttäisi ainakin ihmisen silmällä tulevan sopivasti. Pesät ovat pimeimmässä mahdollisessa nurkassa, pohjoisseinällä. Ikkuna on länteen päin, joten suoraa valoa tulee vasta ilta-aikaan, jolloin kanat käyvät jo yöpuulle. Ei näytä ilta-aurinko häiritsevän kanojen päivärytmiä, sinne ne hyppäävät orrelle yöpuulle seitsemän aikaan illalla.  Aamulla kukko laulaa herätyksiä, mutta jos itse on unessa, ei sitä kyllä sisälle asti kuulu. Jos sattuu olemaan hereillä ja muuten ei kuulu esimerkiksi liikenteen ääniä, niin kukon kuulee sitten. Täällä nyt vain on lähettyvillä louhosmonttu, junarata ja aika vilkas valtatie. Ääniä siis on ilmassa, joten kyllä maalle yksi kukonlaulantakin mahtuu. 

Ja täällä sitä porukkaa sitten on! Vaalea kana etualalla on Vanilja, tummemmanruskea on Rusina ja vaaleampi on Kaneli. Parveen kuuluu lisäksi kukko Kultapyrstö ja kirjava Muskotti-kana.

Ensimmäinen muna

Jyviä kuoputtelemassa

Nämä kanat ovat suomalaisia maatiaiskanoja, tyrnäväläistä kantaa. Värityksensä puolesta nämä ovat minun silmääni oikein kauniita.

Perheen ylijäämäruokia napsimassa

Muskotti yläpesässä

Pikarakennuksena kierrätetyistä badenbaden-tuolien putkista tehtiin ulkoilutunneli ennen oikean ulkotarhan valmistumista. Tähän kanat tulevat päivittäin pällistelemään maailman menoa ja katselevat pää kenossa, jos yli menee lentokone. Ruokintaa tai juottamista ei tässä ulkona tapahdu, paitsi lapset vievät kanoille joskus matoja, jotka katoavat kanojen suihin reilusti vajaassa sekunnissa. Mitään ei siis jää maahan sotkeutumaan mahdollisiin muuttolintujen ulosteisiin eikä toisaalta houkuttelemaan niitä samaisia pikkulintuja ruoka-apajille.

Tuo tunneli on siirrettävissä, ja sen voi viedä haluamaansa paikkaan, missä kanat kuopivat maasta matoja ja sekoittelevat samalla maata. Kahden vuoden takainen puutarhajätekomposti on tähän tarkoitukseen varmasti hyvä paikka. Siinä kuhisee matoja ja toisaalta sille tekee hyvää tulla kuopsutelluksi. Kunhan ulkonapitokielto menee ohitse, kokeillaan myös kanojen pitoa vapaana. Tuo kukko on tottunut olemaan vapaana ja tuskin mihinkään karkaa, mutta täytyy olla ensin noiden puiden ja pensaiden saada lehvästöä, etteivät kanat ole heti haukkojen saaliina liian avoimella maalla.

Tämmöisissä tunnelmissa näin vappuaattona. Toivotaan hyviä istutussäitä huomiselle vapaapäivälle. Hauskaa vappua!