maanantai 12. elokuuta 2013

Sadonkorjuuta, herkuttelua ja säilöntää




Kurpitsat kasvavat 

Sadonkorjuuaika on parhaimmillaan. Onneksi luonto kypsyttää satoa vähitellen, ettei kaikki tule pakolliseksi korjata ja laittaa säilöön kerralla. Kesäkurpitsaa on syöty jo monta viikkoa. Välillä joku yksilö ehtii kasvaa liian suureksi, ja se päätyy tänä vuonna kanojen tarhaan nokittavaksi. Kätevästi napsivat siitä tuoreeltaan vihreää kupuihinsa. Kesäkurpitsaa kasvaa ainakin kahta eri lajiketta tänä kesänä. Toinen on Black beauty ja toinen joku muu, jonka nimeä en nyt muista. 

Tajusin vasta tänä kesänä, että kesäkurpitsa on kasvutavaltaan mukavampi kuin isot kurpitsat, jota tekevät viisimetriset versot pitkin pihamaata. Myös viime kesänä kesäkurpitsaa tuli valtavasti. Teimme kerran kymmenestä kilosta pikkelsiä tällä Yhteishyvän ohjeella. Hyvin toimii kesäkurpitsakin säilönnässä. Joskus olen myös suikaloinut kesäkurpitsaa pakkaseen sellaisenaan. Ei ole mitenkään mukavaa rakenteeltaan pakastuksen jälkeen, mutta varmaan menisi sosekeitossa ja leivän seassa. Kanoille annoin tuota pakastettua kesäkurpitsaa, ja kyllä ne sitäkin söivät. 

Kesäkurpitsan lisäksi kasvatin kokeeksi tänä vuonna myös öljykurpitsaa. Se on tuo vihreä pyöreä. Talvikurpitsalajikkeista kokeilin nyt toista vuotta peräkkäin Butternut Scotchia, ja veikkaan, että tuo vaalea ylempänä oleva on sitä. Viime vuonna ei nimittäin näkynyt mitään tuollaista niissä kohtaa, jossa Butternutia oli, sillä se jäi kokonaan tuottamatta satoa. Niin, kannattaisi tehdä kunnon nimilaput, ettei tarvitsisi tällä lailla arvailla. Yksi jättikurpitsantaimikin näyttää kasvavan, ja se on Centenaar -lajiketta. Pitäisikin käydä napsimassa siitä muut hedelmänalut pois ja jättää vain yksi. Sillä lailla saisi yhden, josta riittäisi satoa taas vaivaksi asti. 

Härkäpapu tekee hyvää maalle


Härkäpapu on yksi viime vuosien uusista tuttavuuksistani. Se taisi olla ensimmäinen kasvi, jonka kanssa aloitin kumppanuusviljelyn. Olin jostain lukenut, että sitä ja perunaa on perinteisesti viljelty yhdessä. Syy näkyy tässä toisessa kuvassa. Härkäpapu niin kuin muutkin pavut (sekä herneet ja apilat) ovat typen kerääjiä ja lannoittavat siten maata, jossa kasvavat. Nuo rakkulat pavun juuristossa ovat sitä typpeä.

Härkäpavun juuristoa typpirakkuloineen
Istutan siis perunoiden kylvövakoon härkäpavun siemenen aina ohjeen mukaisin välein. Taisi olla 40-50 cm välein tänä vuonna aina yksi papu perunoiden välissä. Tänä vuonna oli kahtakin eri lajiketta. Omista siemenistä oli vihreää Handownia ja kaupan siemenistä punaista. Hyvin on perunakin kasvanut ruohosilppukatteen alla. Eilen nostin sankollisen Melodyä. Lajittelin vielä isokokoiset, joita viitsii kuoria, keskikokoiset kuoriperunoina syötävät ja lisäksi kanoille menevät liian pienet perunat erikseen. Kanoille erottelin myös ne muutamat, jotka saivat kuokasta haavan pintaansa ja keitin ne samantien, etteivät pilaannu.

Paloistaan irrotetut härkäpavut kattilassa. Keitin ne noin kuorineen
25 minuutin ajan, soseutin sauvasekoittimella, maustoin yrttisuolalla
ja kermalla. Tarjolla oli lisäksi leipäjuustokuutioita. Hyvää oli!
Luin muuten viime viikolla paikallisen perunanviljelijän kertomaa, että tavallinen peruna ruiskutetaan kasvukauden aikana viisi kertaa perunaruttoa vastaan täällä meidän korkeuksilla. Keskieuroopassa ruttoruiskutuksia tehdään 25 kertaa kasvukaudella (joka tosin on pidempi kuin täällä). Aiemmin kuulema pärjäsi kolmella ruiskutuskerralla. Olen jo aiemmin siirtynyt perunassa luomuun myös kaupasta ostettaessa, ja nyt on siinä pysymiseen yksi syy lisää. Peruna on muutenkin ruuasta edullisimmasta päästä, että sen luomulisä ei valtavasti edes tunnu kukkarossa.

Joutomaan kasvatuksia

Heikommalla hoidolla olevalla osalla pihamaata on Oman onnen noja -niminen pelto-osuus. Siellä oli viime kesänä musta mansikkakangas tukahduttamassa rikkaruohojen kasvua. Nyt siinä kasvaa parimetristä auringonkukkaa reunustamassa hoitamatonta kasvimaata. Vein jossain välissä kuitenkin kaaleille ja muille katteeksi ruohosilppua, kun maa oli niin kovaa ja kuivaa kuin autiomaassa. Tietäähän sen, savimaan, millaista se on kuivana kesänä kattamattomana. Nyt sitten sen katteen ansiosta on jotain pientä kasvua tapahtunut. 

Tilli oli parikymmentäsenttistä, samoin sipulinvarret. Jospa siitä jotain tulisi. Kaalit ovat olleet vain tuhkan ja kertaluonteisen chilisumutteen varassa. Niinpä ne ovat hyvinkin kirpansyömiä. Suojakasveiksi istutetut samettikukat ja krassit olivat liian pieniä siinä kohtaa, kun kaalintaimet jo houkuttelivat kirppoja. No, ei voi mitään. Pienikokoisia kaalinpäitä sieltä kuitenkin kymmenkunta saadaan, joten on siinä enemmän kuin siemenpussin hinta tienattu. Kananruuaksi keräkaalin ajattelinkin. Lisäksi tuolla kasvaa lehtikaalia, joka on onneksi vähempi ollut kirppojen suosiossa, ja sen saan sellaisenaan pakkaseen. Käy sekä ihmisille että kanoille mainiosti. Hernettäkin siellä oli, ja niitten naatteja napsin eilen kuivamaan kanoille. Siemenenä taisi olla tarkoituksella jotain hernekeittohernepussin jämiä, että ei mitään arvokasta. Myös avomaankurkun siemeniä laitoin sinne tänne, jos tulisi jotain. On niihin nyt pienet taimet kasvanut, mutta eihän paikka ole kurkulle mitenkään optimaalinen. Varsinainen satopaikka onkin etelärinteessä kohopenkeissä, ja tuo on vain heppoinen kokeilu. Parikin kurkkua sieltä, niin ollaan jo voiton puolella.


Maissin kasvuvaihe

Tuholaisia maississa
Pari päivää sitten näin kauhukseni maississa kärpäsiä. Kauhukseni sen takia, että viime vuonna oli kasvihuoneessa oleviin maisseihin päässyt joku julmetun tuholainen tekemään vioitusta. Veikkaan, että kyseessä oli tuo sama musta pieni kärpänen. Se munii maissintähkän haituloihin ja toukat syövät sitten kypsyviä siemeniä. Minä kävin sen kimppuun luomusti chilisumutteella. Siis näin:

Otetaan yksi äkäinen chili. Minulla oli kuivattu Nagamurachi. Taatusti äkäistä. Chili ja n. 1 dl vettä ajetaan jollain sähköpelillä mahdollisimman sekaisin. Sauvasekoitin oli minulla aseena. Vinkki: ei kannata kovin syviä henkosia ottaa siitä chilihöyrystä. Alkaa muuten yskittää! Suodatetaan suodatinpussin läpi kaikki sattumat pois siitä vedestä. Laitetaan sumutinpulloon suhteessa 1/10 tuota chililientä ja loput vettä. Perään pari teelusikallista mäntysuopaa. Sekaisin ja äkkiä tuholaisten kimppuun. Kannattaa käyttää kumihanskoja ja suojata silmänsä. Chili on tuollaisessa muodossa ihan karmaisevaa, jos sitä joutuu vaikka silmiin.

Sweet Nugget maissi
vielä raakaa 11.8.2013
Eilen kävin katsastamassa, niin muutamia yksilöitä oli jäänyt vielä eloon noista tuholaisista. Sumutin niille lisää tuota kotikutoista tuholaistorjunta-ainetta. Otin muuten yhden tähkän auki tarkastaakseni, missä vaiheessa kypsyminen on. No ei vielä missään. Aivan on keskenkasvun vielä nämä maissit avomaalla. Se ei tietysti minua yllätä, koska ei ole edes elokuun puoliväli vielä. Kyllä ne vielä ehtivät kypsyä ja kerätä herkullista sokerista makua itseensä. 

Popcornmaissit 11.8.2013
Kannattaa muuten vähän katsoa, kun syö maissia. Maissi on monessa maassa geenimanipuloitua. Se sen takia, että se kestäisi paremmin juuri noitten tuholaisten myrkyttämiseen tarkoitettuja kemiallisia myrkkyjä. Ja toisekseen siksi, että se kestäisi glyfosfaattia, tuota hyvin yleistä rikkakasvimyrkkyä, jolla Suomessakin peltoja kastellaan. Vasta luin kiintoisan kirjoituksen geenimanipulaation vaikutuksista täältä. Juttu on aika raflaavasti kirjoitettu, mutta olen itsekin nähnyt sen julkaisun, jossa geenimanipuloitua ruokaa syöneet rotat saivat erittäin runsaasti erilaisia kasvaimia. Ei paljon houkuttele ison amerikkalaisfirman maissihiutaleet aamupalaksi sitäkään vähää mitä kauan sitten. 

Omat popcorn-maissit otin vihdoin pois kasvuharson alta. Sokerimaissit ovat kaikki jo pölyttyneet, ja noista popcorn-maisseistakin katkoin hedekukat pois. Tuskin ne pahemmin tuolta maasta nostavat enää siitepölyä ilmaan. Saa nähdä, ehtiikö noihin tähkiin tulla siemeniä. Kovin ovat ohkaisia vielä. 

Tomaattisatoa ja sen säilöntää

Tigerellat 9.8.2013.
Pari päivää kesällä tekee ihmeitä kypsymiselle. Ks. kuva alla.
Tigerellat 12.8.2013

Cuor di Bue 13.8.2013


Vesivahingosta
kärsineitä tomaatteja
Kyllä se vaan aurinko kypsyttää tomaatit avomaallakin. Jopa tuo myöhäinen häränsydän-pihvitomaatti näyttää punertuvan lupaavasti. Isossa ruukussa se onkin menestynyt ihan hyvin. Toista se on pienessä ruukussa, jossa vesimäärän säätely on paljon tarkempaa, kun kyseessä on näin herkkä kasvi. Tuossa vasemmalla kuva, mitä tapahtuu, kun vettä tulee epätasaisesti. Räks vaan sanoo tomaatin kuori ja halkeaa.

Tässä aikalailla vihreettömiä
yksilöitä eri lajikkeista.
No kyllä noista vasemmalla olevista vielä jotain saa, kun ovat niin isoja ja kypsyvät tässä sisälläkin jonkin verran. Eilen tein kypsistä tomaateista salsaa.

Salsan pohjaohjeena oli tämä resepti. Oma keitokseni meni suunnilleen tällä tavalla:

1200 g tomaatteja
500 g sipulia
2 keltaista paprikaa
4 kynttä valkosipulia
1 chilipalko
iso kourallinen persiljaa
iso kourallinen basilikaa
vajaa dl sitruunamehua
pari rkl oliiviöljyä
pari rkl etikkaa (oli valkosipulilla maustettua)
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta

Tomaatit vedin monitoimikoneella silpuksi. Olisi kannattanut keittää niitä ensin kasaan yksinään. Lisäsin kuitenkin kaikki kattilaan kerralla silputut tomaatit, paprikat, chilin ja sipulit. Samaan syssyyn laitoin myös sitruunmehun ja öljyn. Yrtit ja muut mausteet laitoin myöhemmin. Keitin ehkä viisi-kymmenen minuuttia ja purkitin sitten lasipurkkeihin. En nyt piitannut tällä kertaa kuumentaa purkkeja ja keittää kansia, sillä tämänvertainen mahtuu olemaan jääkaapissakin sen lyhyen ajan, mitä säilyy ennen syömistä. Testattiin jo (niitten epämääräisten) tortillachipsien kanssa. Sopi myös aika miedonmakuisen peruna-kesäkurpitsa-jauhelihapaistoksen kanssa.




Omanaviinietikkaa omasta keittiöstä 

Uuden oppiminen on erittäin kiinnostavaa. Enpä ole tajunnut, että etikkaakin voisi tehdä itse. Seuraamani blogisti vinkkasi erittäin kiinnostavaan blogiin, jossa opastetaan monenlaisen jo unohtuneen ruuanvalmistustekniikan käyttöön. Tässä on alkuperäinen ohje. Suomennettuna ohje on yksinkertainen:

Pese hyvin n. litran vetoinen lasipurkki. Laita pohjalle n. 1 dl hienoa sokeria. Pilko päälle haluamiasi hedelmiä, mitä saatavilla on. Minulla oli omenaa. Kaada purkki täyteen sadevettä (tai edellispäivänä huoneenlämpöön otettua hanavettä). Nyt oli sopiva sadepäivä, niin minä otin sadevettä. Hanavedessä on vaihtelevia määriä klooria ja fluoria, joten se ei välttämättä toimi tässä prosessissa. Päälle laitetaan hengittävä kangas, joka estää hedelmäkärpästen yms. menon astiaan. Sitten sekoitellaan päivittäin n. kolmen viikon ajan ja katsotaan, mitä tuli. Raporttia seuraa.

Eksotiikkaa takapihalta

Etelämaalaiset tekevät ruualleen alkupaloiksi monesti viininlehtikääryleitä. Koska meilläkin kasvaa takapihalla pari viiniköynnöstä, halusin kokeilla niidenkin hyödyntämistä. Muistaakseni ohje oli Kodin kuvalehden nettisivuilta, mutta nyt se ei näytä kuitenkaan tutulta. Lehdet olisi myöhemmin löytämäni eri ohjeen mukaan pitänyt ryöpätä ensin, se jäi meillä tekemättä. Täytteenä olevassa riisiseoksessa oli runsaasti tilliä, persiljaa ja lisäksi fenkolitilliä. Tuli herkullisia! Muutaman päivän päästä apukokki oli maistellut viininlehtikääryleitä yhdellä ruotsinlaivalla, eivätkä kuulema olleet olleet likimainkaan yhtä hyviä!

Viininlehtikääryleet menossa uuniin. Vuokana kannellinen
Tupperin UltraPro, jossa kääryleet valmistuivat
reilussa kolmessa vartissaohjeen tunnin paistoajan sijaan.

Ja vielä kasvimaan kasvustoja


Romanesco-kukkakaalista tulee
sittenkin syötävää tälle kesälle
Viimevuotinen maahan jätetty porkkana
kasvattaa kukkavarsia. Odotan, onko tämä
fertiili vai hybridi, joka ei tuota siemeniä.
Persilja tekee toisena vuonna kukkavarret.
Näistä saa siemenet talteen, kun kerää oikealla hetkellä.


Tässä toinen isoista sadevesitynnyreistämme. Sain haettua näitä ilmaiseksi paikalliselta makkaratehtaalta.Vetoisuus on yli 200 litraa, ja tumma väri kerää hyvi auringon lämpöä veteen. Ehkä kuution verran on kulunut vettä tänä kesänä kasteluun, ja se kaikki siis sadevettä.



Tämmöisiä kerkesi sadepäivänä kirjoitella. Tomaatteja kun kypsyy lisää, niin aion keitellä niistä tomaattikastiketta tai tehdä vähintäänkin ketsuppia itselle.




maanantai 5. elokuuta 2013

Eletään jo elokuuta

On kesä kohtuullisen kiireistä aikaa. Tekemistä on kasvimaalla ja kanojen kanssa monenlaista. Laitan jälleen vain laajahkon kuvapäivityken kuvateksteineen, niin tulee merkittyä muistiin tämänkesäiset kasvun ihmeet täällä Kotimäessä.

Kesä on ollut erittäin lämmin. Se on sopinut meille, koska kasvihuoneeseen ei saatu mitään sen keskeneräisyyden takia. Tomaatit ovat saaneet kuitenkin lämpösummaa kasaan ihan avomaallakin. Myös vesimelonit ovat aluillaan avomaalla samoin kuin lämpimämpää ilmanalaa vaativat pavut ja maissit.

Kukkasia pukkaa

Ränsistyneitä ruusuja
Tämän pitäisi olla Lucky number


Pörriäisille täytyy olla houkutuksia. Tähkätädyke toimii. Taustalla rohtosuopayrtti on jo aika ränsistyneen näkönen. 

John Paul II -kärhö kukassa. Aika iso kukka, halkaisija n. 15 cm.

Nina Weibullit teltan alla kulottuneen nurmikon vieressä näyttävät aivan hyvältä.
Tähän odotan suosikkidaalioideni kukintaa. Parikymmentä senttiä halkaisijaltaan olevat vaaleanpunaiset kukat ovat tällä nimettomällä lajikkeella. Seassa on myös gladioluksia, mutta saa nähdä, nousevatko tuolta vai eivät. Tämä on muuten kanssa viime syksynä kasvijätteistä perustettu kompostiläjä. Päällä on vähän hevonkukkua siteeksi. Daaliat istutin ilman esikasvatusta tänä vuonna. 
 

Ville De Lyon ja Piilu -kärhöt Wiltshire Ripple -tuoksuherneen kanssa.

Verenpisara Holly's beauty kukkii vihdoin.
Kukat ovat kyllä uskomattoman kauniit. Tämän 
Toscana Vera -pelargoni talvehti onnistuneesti, mutta olisi pitänyt ottaa aiemmin keväällä valoisaan. Varmaan verenpisarakin olisi kukkinut aiemmin, jos olisi päässyt hoitoon aikaisemmin keväällä.


Hyötykasvit tuottavat satoa



Violeteissa pavuissa on todella kaunis kukinta. Kuva otettu 12.7.
Maissit, pavut ja kurkut kumppaneina. Seassa kasvaa itsestään kylväytynyttä tilliä.
Tuoreet pavut ovat herkullisia esim. keitettynä. Tämän jälkeen sitten pannulle oliiviöljyn, valkosipulin ja tillin kanssa. Mausteeksi suola ja pippuri. 


Pavuista voi tehdä myös ranskiksia. Maultaan ovat erinomaisia ja lapsetkin popsivat näitä mielellään. Valmistus on yksinkertaista: huuhdellut pavut pellille, päälle reilusti parmesanraastetta ja uuniin 200 C asteeseen, paistetaan rapeiksi ja annetaan juuston ruskistua. Dipata voi ketsuppiin tai esim. aioliin. Tyrmäävän hyvää. Idea näihin papuihin on peräisin Kendralta

Kumppaneina alhaalla ja vas. reunassa pavut, keskellä parsakaalit, takana maissit ja salkopavut. Näkymättömissä kiemurtaa myös vesimelonia. Tässä on Merveille de Piemonte -papua, joka on hieman myöhemmin tulevaa kuin esim. tuossa vasemmassa reunassa oleva vihreä pensaspapu. 

Näkymä alkukeväästä on muuttunut aika lailla. Kuvassa keskellä punainen Red Deer Tongue -salaatti on jo mennyt yli ja pukkaa kukkavartta. 

Omenoita tulee vähänlaisesti, vain parikymmentä raakiletta on ollut Huvituksessa ja Valkeassa kuulaassa. Lisäksi molempia vaivaa muumiotauti. Pensasmustikat ovat kärsineet kuivuudesta (=laiska emäntä) ja tuottavat myös viime vuotta vähemmän. Kirsikkapuu alhaalla keskellä on tehnyt kuolemaa. Yritetään vielä pelastaa sahaamalla kuivunut oksa pois ja jätetään elävistä yksi.
Pari vuotta itusilmuista kasvateltuja valkosipuleita. Osassa on jo kynsiäkin, osa on vielä yksikyntisiä.

 
Kaavu on rehevää kuivuudesta huolimatta. Ruohosilppukate estää kosteutta haihtumasta. Annoin myös vesiheinän kasvaa viherkatteeksi (ja kanoille herkuksi). Paljas penkki on jäänyt valkosipulin noston jälkeen, ja siihen on kylvetty nyt Pak Choita, rucolaa ja vuonankaalia.



Pensaskrassi on kylväytynyt itsestään porkkana- ja purjopenkin keskelle. 

Fenkoli ei tehnyt tänä vuonna ollenkaan mukuloita, harmi! Mangoldi ja raidalliset punajuuret ovat kasvaneet ihan hyvin. Maahan on jäänyt viime vuonna joku pieni peruna, joka pukkaa kasvustoa.

Spagettikurpitsat ja kesäkurpitsat kasvavat viimekesäisessä puutarhakompostissa. Seassa maissia ja auringonkukkia. Kehäkukka on itsestään kylväytynyt. Spagettikurpitsaa en ole vielä testannut, ja sitä kasvaa valtavasti. Ainakin parikymmentä parikiloista jötkylää on tulossa... Kesäkurpitsaa olen pilkkonut jauhelihakastikkeen jatkeeksi ja kasvishöystöjen osaksi. Liian isoiksi päässeet päätyvät kanoille nokittavaksi tuoreeltaan.

Peruna ja härkäpapu kasvavat kumppaneina ruohosilpulla katettuna. Mitään muuta lannoitetta en anna.

 

Joutomaalla kasvavat hyvin vähällä huomiolla olevat aurigonkukat, sipulit, kaalit ja herneet. Muutama ylimääräinen maissintaimikin sinne päätyi. Nämä on istutettu periaatteella, että jos jotain tulee, niin kaikki on kotiinpäin. Sipulista ja lehtikaalista toivon kyllä kunnon satoa, mutta hoitamattomasta savimaasta ei kovin suuria kannata odottaa. Menee vuosia ja paljon kompostia ennen kuin tältä paikalta saa runsaan sadon muusta kuin perunasta.


Samaiselle joutomaalle kasasin viimekesäisestä puutarhakompostista kohopenkkejä kurpitsoille. Ihan tuntuvat kasvavan. Penkkien väliin kippasin kanalasta vähän vanhoja pehkuja. Kauraa oli reippaasti. Saapahan muutaman lyhteen kanoille talvenvaralle. Tuonvertaiset varmaan saa ilman sirppiäkin leikattua.

Tomaateista on tullut satoa

 

Vasemmalla Ikean pyykkikorissa kasvaa pari tomaattia, joiden lajike ei ole nyt muistissa. Oikealla Outdoor girl.
Raidallinen Tigerella kypsyy vasta myöhemmin. Taustalla on Sweet Cherry -kirsikkatomaatti.

Italiasta peräisin oleva Costoluto Fiorentino. Erittäin kauniinmuotoinen tomaatti, ja kypsyy nyt jo avomaalla.

 

Vasemmalla pihvitomaatti Cuor di Bue eli häränsydän. Tämäkin on italian-tuliaisia, ja on ollut oikein satoisa. Viime vuonna suurin tomaatti painoi 600 grammaa!  Oikealla kirsikkatomaatti Black Cherry. Onneksi oli yksi sellainenkin taimi tullut laitettua kasvamaan, vaikka luulin, että oli vain tavallista punaista kirsikkatomaattia.

Varhaiset Bloody Buthcerit ovat tuottaneet mukavasti satoa jo nyt. Parhaimmissa on jopa kolmisenkymmentä tomaattia yhdessä kasvissa. 

Sanonta kuuluu, että ensi vuonna Jerusalemissa. Meillä tomaatit kuiskivat, että ensi vuonna kasvihuoneessa. Etualalla harjateräskaarissa kiipeilee ruusupapua, laatikossa myös pensaspapua. Ruusupapu on muuten erittäin maukas syötävä. Palot pitää korjata litteinä, ja silloinkin kuoria palosta säikeiset sivut pois. Varulta voi vielä leikata pavut poikittain parin sentin paloiksi. 




Kanat ovat kasvaneet

Kukkotipu virikehäkissä. Ks. myöhemmät kuvat.
Tiput ovat näissä kuvissa noin kuukauden ikäisiä. Näyttävät vielä ihan pikku tirppasilta.



Tiput ottivat yöpaikakseen ikkunan suojaksi laitetun riman. Enää eivät mahdu kaikki samalle orrelle.  

Orpingtonnuorikot. Buff-värinen onkin varmaan kukko. Kolme siniruskeaa ovat kanoja. Sinivoittoisin on nimeltään Mustikka. 

Yksi kolmesta tyrnäväläiskananuorikosta. Tämä taitaa olla Sitruuna.

Tällaisessa virikehäkissä meillä kananpojat kasvavat. Vuorossa virike: hypi mahdollisimman korkealle ja lennä sieltä alas. Tilaa kuudellatoista nuorikolla ja viidellä aikuisella on nelisenkymmentä neliötä. Lisäksi aikuiset ovat välillä "vapauden tarhassa", jolloin pienemmät saavat kukkoilla ihan rauhassa.



Vanilija vapaalla.


Kaneli on nyt hautonut reilun viikon ajan. Allaan sillä on kaksi Vanilijan munaa. Olisi hieno saada toinen valkoinen kana. Kaneli kulkee jaloitellessaan höyhenpuku pörheänä ja kotkottaa koko ajan äkäisesti. Muut kanat ja nuorikot saavat kyytiä. Kukko yrittää lepytellä Kanelia kujertelullaan, mutta saa toistuvasti nokilleen. On ollut mielenkiintoista seurata hautovan kanan käyttäytymistä. Tämä kana varmasti suojelee poikasiaan tiikeriemon lailla.

Vanilijan poikanen Sokeri-kukko. Tämä taitaa jäädä meille.

 
Vasemmalla yksi kolmesta ruskeasta patakukosta. Keskellä edessä Pippuri-kana. Parvi on tehokkaasti laiduntanut tarhasta syötävää vihreää.

Orpington-kana Sahrami
Orpington-kana Meirami




Vasemmalla Mustikka, keskellä Puffetti-kukko. Oikealla yksi ruskeista patakukoista.
Halakoranteen jäljiltä on penkomista. Hajottajaötökät viihtyvät maatuvassa hakkeessa ja niissä riittää kanoille etsimistä. Sahrami on ollut saalistamassa. 


Pippuri on erittäin utelias ja tulee lähelle, vaikkei käsikesy olekaan.

Puffetin ja Meiramin vertailua. Kyllä se Puffetti todennäköisemmin kukko on, ja Meirami on selvä kana. Kaikkiaan kuusi uutta kanaa siis tuli kuudestatoista eloonjääneestä tipusta. Se on tietenkin vähemmän kuin puolet, mutta oikein sopiva määrä meille. Patakukkoja jäi siis kymmenen, ellei Puffetti päädy vaihtokauppana uuteen kotiinsa. Tästä on hyvä jatkaa syksyä kohti.