maanantai 5. elokuuta 2013

Eletään jo elokuuta

On kesä kohtuullisen kiireistä aikaa. Tekemistä on kasvimaalla ja kanojen kanssa monenlaista. Laitan jälleen vain laajahkon kuvapäivityken kuvateksteineen, niin tulee merkittyä muistiin tämänkesäiset kasvun ihmeet täällä Kotimäessä.

Kesä on ollut erittäin lämmin. Se on sopinut meille, koska kasvihuoneeseen ei saatu mitään sen keskeneräisyyden takia. Tomaatit ovat saaneet kuitenkin lämpösummaa kasaan ihan avomaallakin. Myös vesimelonit ovat aluillaan avomaalla samoin kuin lämpimämpää ilmanalaa vaativat pavut ja maissit.

Kukkasia pukkaa

Ränsistyneitä ruusuja
Tämän pitäisi olla Lucky number


Pörriäisille täytyy olla houkutuksia. Tähkätädyke toimii. Taustalla rohtosuopayrtti on jo aika ränsistyneen näkönen. 

John Paul II -kärhö kukassa. Aika iso kukka, halkaisija n. 15 cm.

Nina Weibullit teltan alla kulottuneen nurmikon vieressä näyttävät aivan hyvältä.
Tähän odotan suosikkidaalioideni kukintaa. Parikymmentä senttiä halkaisijaltaan olevat vaaleanpunaiset kukat ovat tällä nimettomällä lajikkeella. Seassa on myös gladioluksia, mutta saa nähdä, nousevatko tuolta vai eivät. Tämä on muuten kanssa viime syksynä kasvijätteistä perustettu kompostiläjä. Päällä on vähän hevonkukkua siteeksi. Daaliat istutin ilman esikasvatusta tänä vuonna. 
 

Ville De Lyon ja Piilu -kärhöt Wiltshire Ripple -tuoksuherneen kanssa.

Verenpisara Holly's beauty kukkii vihdoin.
Kukat ovat kyllä uskomattoman kauniit. Tämän 
Toscana Vera -pelargoni talvehti onnistuneesti, mutta olisi pitänyt ottaa aiemmin keväällä valoisaan. Varmaan verenpisarakin olisi kukkinut aiemmin, jos olisi päässyt hoitoon aikaisemmin keväällä.


Hyötykasvit tuottavat satoa



Violeteissa pavuissa on todella kaunis kukinta. Kuva otettu 12.7.
Maissit, pavut ja kurkut kumppaneina. Seassa kasvaa itsestään kylväytynyttä tilliä.
Tuoreet pavut ovat herkullisia esim. keitettynä. Tämän jälkeen sitten pannulle oliiviöljyn, valkosipulin ja tillin kanssa. Mausteeksi suola ja pippuri. 


Pavuista voi tehdä myös ranskiksia. Maultaan ovat erinomaisia ja lapsetkin popsivat näitä mielellään. Valmistus on yksinkertaista: huuhdellut pavut pellille, päälle reilusti parmesanraastetta ja uuniin 200 C asteeseen, paistetaan rapeiksi ja annetaan juuston ruskistua. Dipata voi ketsuppiin tai esim. aioliin. Tyrmäävän hyvää. Idea näihin papuihin on peräisin Kendralta

Kumppaneina alhaalla ja vas. reunassa pavut, keskellä parsakaalit, takana maissit ja salkopavut. Näkymättömissä kiemurtaa myös vesimelonia. Tässä on Merveille de Piemonte -papua, joka on hieman myöhemmin tulevaa kuin esim. tuossa vasemmassa reunassa oleva vihreä pensaspapu. 

Näkymä alkukeväästä on muuttunut aika lailla. Kuvassa keskellä punainen Red Deer Tongue -salaatti on jo mennyt yli ja pukkaa kukkavartta. 

Omenoita tulee vähänlaisesti, vain parikymmentä raakiletta on ollut Huvituksessa ja Valkeassa kuulaassa. Lisäksi molempia vaivaa muumiotauti. Pensasmustikat ovat kärsineet kuivuudesta (=laiska emäntä) ja tuottavat myös viime vuotta vähemmän. Kirsikkapuu alhaalla keskellä on tehnyt kuolemaa. Yritetään vielä pelastaa sahaamalla kuivunut oksa pois ja jätetään elävistä yksi.
Pari vuotta itusilmuista kasvateltuja valkosipuleita. Osassa on jo kynsiäkin, osa on vielä yksikyntisiä.

 
Kaavu on rehevää kuivuudesta huolimatta. Ruohosilppukate estää kosteutta haihtumasta. Annoin myös vesiheinän kasvaa viherkatteeksi (ja kanoille herkuksi). Paljas penkki on jäänyt valkosipulin noston jälkeen, ja siihen on kylvetty nyt Pak Choita, rucolaa ja vuonankaalia.



Pensaskrassi on kylväytynyt itsestään porkkana- ja purjopenkin keskelle. 

Fenkoli ei tehnyt tänä vuonna ollenkaan mukuloita, harmi! Mangoldi ja raidalliset punajuuret ovat kasvaneet ihan hyvin. Maahan on jäänyt viime vuonna joku pieni peruna, joka pukkaa kasvustoa.

Spagettikurpitsat ja kesäkurpitsat kasvavat viimekesäisessä puutarhakompostissa. Seassa maissia ja auringonkukkia. Kehäkukka on itsestään kylväytynyt. Spagettikurpitsaa en ole vielä testannut, ja sitä kasvaa valtavasti. Ainakin parikymmentä parikiloista jötkylää on tulossa... Kesäkurpitsaa olen pilkkonut jauhelihakastikkeen jatkeeksi ja kasvishöystöjen osaksi. Liian isoiksi päässeet päätyvät kanoille nokittavaksi tuoreeltaan.

Peruna ja härkäpapu kasvavat kumppaneina ruohosilpulla katettuna. Mitään muuta lannoitetta en anna.

 

Joutomaalla kasvavat hyvin vähällä huomiolla olevat aurigonkukat, sipulit, kaalit ja herneet. Muutama ylimääräinen maissintaimikin sinne päätyi. Nämä on istutettu periaatteella, että jos jotain tulee, niin kaikki on kotiinpäin. Sipulista ja lehtikaalista toivon kyllä kunnon satoa, mutta hoitamattomasta savimaasta ei kovin suuria kannata odottaa. Menee vuosia ja paljon kompostia ennen kuin tältä paikalta saa runsaan sadon muusta kuin perunasta.


Samaiselle joutomaalle kasasin viimekesäisestä puutarhakompostista kohopenkkejä kurpitsoille. Ihan tuntuvat kasvavan. Penkkien väliin kippasin kanalasta vähän vanhoja pehkuja. Kauraa oli reippaasti. Saapahan muutaman lyhteen kanoille talvenvaralle. Tuonvertaiset varmaan saa ilman sirppiäkin leikattua.

Tomaateista on tullut satoa

 

Vasemmalla Ikean pyykkikorissa kasvaa pari tomaattia, joiden lajike ei ole nyt muistissa. Oikealla Outdoor girl.
Raidallinen Tigerella kypsyy vasta myöhemmin. Taustalla on Sweet Cherry -kirsikkatomaatti.

Italiasta peräisin oleva Costoluto Fiorentino. Erittäin kauniinmuotoinen tomaatti, ja kypsyy nyt jo avomaalla.

 

Vasemmalla pihvitomaatti Cuor di Bue eli häränsydän. Tämäkin on italian-tuliaisia, ja on ollut oikein satoisa. Viime vuonna suurin tomaatti painoi 600 grammaa!  Oikealla kirsikkatomaatti Black Cherry. Onneksi oli yksi sellainenkin taimi tullut laitettua kasvamaan, vaikka luulin, että oli vain tavallista punaista kirsikkatomaattia.

Varhaiset Bloody Buthcerit ovat tuottaneet mukavasti satoa jo nyt. Parhaimmissa on jopa kolmisenkymmentä tomaattia yhdessä kasvissa. 

Sanonta kuuluu, että ensi vuonna Jerusalemissa. Meillä tomaatit kuiskivat, että ensi vuonna kasvihuoneessa. Etualalla harjateräskaarissa kiipeilee ruusupapua, laatikossa myös pensaspapua. Ruusupapu on muuten erittäin maukas syötävä. Palot pitää korjata litteinä, ja silloinkin kuoria palosta säikeiset sivut pois. Varulta voi vielä leikata pavut poikittain parin sentin paloiksi. 




Kanat ovat kasvaneet

Kukkotipu virikehäkissä. Ks. myöhemmät kuvat.
Tiput ovat näissä kuvissa noin kuukauden ikäisiä. Näyttävät vielä ihan pikku tirppasilta.



Tiput ottivat yöpaikakseen ikkunan suojaksi laitetun riman. Enää eivät mahdu kaikki samalle orrelle.  

Orpingtonnuorikot. Buff-värinen onkin varmaan kukko. Kolme siniruskeaa ovat kanoja. Sinivoittoisin on nimeltään Mustikka. 

Yksi kolmesta tyrnäväläiskananuorikosta. Tämä taitaa olla Sitruuna.

Tällaisessa virikehäkissä meillä kananpojat kasvavat. Vuorossa virike: hypi mahdollisimman korkealle ja lennä sieltä alas. Tilaa kuudellatoista nuorikolla ja viidellä aikuisella on nelisenkymmentä neliötä. Lisäksi aikuiset ovat välillä "vapauden tarhassa", jolloin pienemmät saavat kukkoilla ihan rauhassa.



Vanilija vapaalla.


Kaneli on nyt hautonut reilun viikon ajan. Allaan sillä on kaksi Vanilijan munaa. Olisi hieno saada toinen valkoinen kana. Kaneli kulkee jaloitellessaan höyhenpuku pörheänä ja kotkottaa koko ajan äkäisesti. Muut kanat ja nuorikot saavat kyytiä. Kukko yrittää lepytellä Kanelia kujertelullaan, mutta saa toistuvasti nokilleen. On ollut mielenkiintoista seurata hautovan kanan käyttäytymistä. Tämä kana varmasti suojelee poikasiaan tiikeriemon lailla.

Vanilijan poikanen Sokeri-kukko. Tämä taitaa jäädä meille.

 
Vasemmalla yksi kolmesta ruskeasta patakukosta. Keskellä edessä Pippuri-kana. Parvi on tehokkaasti laiduntanut tarhasta syötävää vihreää.

Orpington-kana Sahrami
Orpington-kana Meirami




Vasemmalla Mustikka, keskellä Puffetti-kukko. Oikealla yksi ruskeista patakukoista.
Halakoranteen jäljiltä on penkomista. Hajottajaötökät viihtyvät maatuvassa hakkeessa ja niissä riittää kanoille etsimistä. Sahrami on ollut saalistamassa. 


Pippuri on erittäin utelias ja tulee lähelle, vaikkei käsikesy olekaan.

Puffetin ja Meiramin vertailua. Kyllä se Puffetti todennäköisemmin kukko on, ja Meirami on selvä kana. Kaikkiaan kuusi uutta kanaa siis tuli kuudestatoista eloonjääneestä tipusta. Se on tietenkin vähemmän kuin puolet, mutta oikein sopiva määrä meille. Patakukkoja jäi siis kymmenen, ellei Puffetti päädy vaihtokauppana uuteen kotiinsa. Tästä on hyvä jatkaa syksyä kohti.




2 kommenttia:

  1. Oi että, sinulle tuli tuollaisia kanoja! Meillä jäi keväällä kanat varamaatta, mutta nyt syksyllä ostin sitten muutaman, jotka ovat kaverilla talven yli. Vähän kyllä kaihertaa, kun ostin Hy-lineja, mutta pääsee niilläkin alkuun, sitten voikin laajentaa ja ottaa jotain maatiaisia.

    VastaaPoista
  2. Ihanat sivut. Ryhdyn vakiolukijaksesi. Puutarhainnostuksesi muistuttaa kovin omaani. Mielenkiintoista oli perunoiden ja härkäpapujen kasvattaminen yhdessä. Panitko ne maahan samaan aikaan?
    Mareuil

    VastaaPoista