tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kevätkiireitä ja kotiutuneita kanoja

Kevättyövaiheita

Pitkästä aikaa blogin päivitykseen! Ajattelin blogia aloittaessa, mahtaako olla keväämmällä vielä aikaa istua koneella päivityksiä tekemässä. No ei ole oikein ollut. Pihalla ovat lumet sulaneet ja kohopenkit lämminneet niin, että on saanut aloittaa kevättyöt.

Olen saanut perennapenkit valtaosin siivottua talven jäljiltä. Suurimmat varret laitoin oksasilppurin kautta biojätekompostoriin kuivikkeeksi. Pienemmät tai muuten vaan hankalat pääsivät uusien kohopenkkien pohjaksi. Vuohenputkea vastaan taistelin tänään varmaan tunteroisen. Meillä sitä ei juuri ole ollut, mutta nyt on onneton päässyt pesiytymään siirrettyjen taimien mukana yhteen penkkiin. Sen verran oli hankalaa sitä saada kaivettua, että taitaa olla pysyväisasukas nyt sitten. Harmin paikka!

Vaikka talvi on ollut paikoin roudan puolesta ankarin tässä asumisemme historiassa, ovat kuitenkin kaikki kasvit talvehtineet hyvin aikaisin tulleen paksun lumipeitteen alla. Ehkä mukavin yllätys olivat viime kesänä siemenestä kasvattamani laventelintaimet, joita on nyt parikymmentä. Ruukuissa olleet eivät talvehtineet, mutta penkissä ne selvisivät hyvin. 

Mansikkapenkit kävin tänään harjalla läpi. Viime viikollakin jo yritin, mutta ei siitä mitään tullut, kun vielä olivat viimevuotiset lehdet silloin niin märkiä. Ihan siis vain tavallisella katuharjalla vetelin raakasti penkit puhtaiksi talven aikana kuolleista lehdistä. Toivottavasti samalla lähtivät myös enimmät tuholaiset. Taidan silti käyttää varmuuden vuoksi luomuviljeyssä sallittua bioruiskutetta, etteivät tympeät kuoriaiset syö mansikoita taas pilalle.

Yleisnäkymä osasta kasvimaata
Kasvimaan penkkejäkin olen jo kunnostellut istutuskuntoon. Oikein aikaisin sulavat ja lämpiävät nuo etelän suuntaan olevat penkit. Monena vuonna olen syksyllä peitellyt vielä maan pinnat ruohosilppu-lehtikatteella, mutta viime vuonna en ehtinyt. Ihan muhevaa maata silti olivat, kevyesti upposi talikko terän syvyydeltä aina maahan. Jonkin verran on voikukkaa tullut penkkeihin ehkä ruohosilpun mukana tai muuten vaan ilmasta lentelemällä. Nyt ne on kyllä helpoin nyppiä pois, jos eteen sattuvat. 

Yksivuotisia parsan juurakoita
Yhdestä penkistä löysin sitten ihan sitä mitä pitikin: viime keväänä kylvin parsan siemeniä, ja nyt oli tuollaista kohtalaisen vahvaa juurakkoa sitten talven jäljiltä maassa. Siirtelin juurakot tietoisesti vielä aivan liian tiheään, kun ei ollut oikein ajatusta, mihin tulee se tarpeeksi iso parsapenkki. Nyt saavat vielä tämän kesän kasvaa raparperin kanssa, joka ei sekään vaihda paikkaa säännöllisesti. Sen verran olen muutama vuosi sitten ollut ajattelematon, että istutin alppikärhön kasvimaata koristamaan. Hienosti onkin koristanut, mutta nyt se ruoja on levinnyt todella reheväksi niin, että täytyy ottaa ja siirtää se jonnekin ihan muualle. En halua, että se valtaa parhaat ruuankasvatuspaikat. 

Sain paljonkin inspiraatiota näistä kompostointiohjeista. Kompostoida voi hyvin monella tapaa, ja oli kiva "saada siunaus" sille, mitä itse teen. Kerään nurmikon päälle kerroksen märkiä sanomalehtiä ja alan kasata siihen puutarhajätekompostia. Vähän kerrallaan siitä kasvaa viljelyala, eikä tarvitse kantaa multapusseja kotiin. 

Kasvimaan kylvöt

Valkosipulin versoja
Eilen laitoin kevään ensimmäiset siemenet ulos kasvimaalle. Talvivalkosipulit olivat nousseet pintaan niin, että niiden riviväleihin pystyin laittamaan salaattia tulemaan. Huomasin samalla, että en olekaan viime syksynä kylvänyt porkkanaa enkä palsternakkaa, vaikka niin kuvittelin. No tilanne täytyy korjata pikimmiten. Palsternakka varsinkin on tärkeä kylvää niin aikaisin kuin mahdollista, että ehtii saada kunnon sadon. Sen siemenet pikaidätän kostean talouspaperin välissä ennen kylvöä, niin lähtevät vielä hieman nopeammin kasvuun. Muilla kylvöillä ei nyt vielä niin kiire ole. Siemenperunoita on tänä vuonna kolmea lajia: Solist, Blue Kongo ja Rosamunda. Solist sietää myös kylmään maahan istutusta, niin sitä voisi varmaan jo nyt laittaa maahan härkäpapujen kanssa. Härkäpapulajikkeena on minulla jo muutaman vuoden ollut Hangdown, josta olen kerännyt itselle siemenet ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Talvivalkosipulia näyttää puskevan paitsi näteistä riveistä, myös vielä hajakylvettynä yhdestä penkistä. Tuosta ylemmästäkin penkistä niitä vielä löytyi, mutta ne nostin laatikkoon. Ne ovat nyt melko pieniä yksikyntisiä, mutta maku on nytkin jo aivan kohdallaan. Syksyllä voipi olla runsaasti sipuleita, ihan myytäväksi asti. 

Esikasvatusten tilanne tänään

Tänään kylvin lisää maisseja esikasvatukseen. Ajattelin säästää kylvömullassa ja laitoin maitopurkeista leikattuihin istutusastioihin ensin pohjalle pari desiä tavallista luomulannoitettua puutarhamultaa ja pinnalle kourallisen taimimultaa. Kun taimet kasvavat, saavat ne vahvempaa multaa, mutta eivät kuole liian ravinteikkaaseen multaan ihan pieninä. Aiemmin kylvetyt testikappaleet, etenkin popcornmaissit, ovat ehkä kolmikymmensenttisiä. Hyvässä valossa ne ovat kasvaneet ihan tukeviksi. Multaa olen lisännyt juurille kertaalleen, kun meinasivat juuret tulla liian ylös.

Yrteistä kaikki muut paitsi taistelun kautta koulitut persiljat ja kreikanmeiramit voivat hyvin. Basilikoista voi kohta ottaa jo maistiaisia. Rucolaa voi jo käyttää, vaikka se on vasta sisällä kasvanut. Punahierakka ja salvia saisivat vielä muuttaa isompiin ruukkuihin, mutta siirrolle ei enää oikein mitenkään ole tilaa ennen kasvihuonetta (joka on vielä suunnitteluasteella!). Timjami ja minttu voivat hyvin. Vuonankaalia kasvaa oivariinirasiassa. Tomaatintaimet ovat yhtä lukuunottamatta hyvävointisen näköisiä. Kukkanuppuja ei tosin vielä näy! Toivottavasti ilmaantuvat nekin ajallaan, ettei mene kuukausien kasvatustyö hukkaan. Lisävalon ansiosta varmaankin ovat taimet hyvin tummanvihreitä ja tanakoita. Selvästi erinäköisiä kuin aiempina vuosina. Mietin vain, että ehkä joudun kohta antamaan kasteluveden mukana lannoitettakin, kun ovat taimet jo niin kookkaita.


Olen yllättänyt itseni onnistumalla samettikukkien taimien kasvatuksessa. Toistaiseksi kaikki siis hyvin. Kertaalleen olen ryhmäsamettikukkia jo latvonut, kääpiösamettikukat ovat vielä niin pieniä, ettei niitä raski latvoa. Rohtosamettikukan alut sen sijaan ovat todella rääpäleitä vielä, toivottavasti siitä vankistuvat! Sitten minulla on yksi mysteeritaimikasvatuskin meneillään. Tuossa samettikukkien takana on taimia, joiden lajista minulla ei ole mitään käsitystä. Ne ehkä muistuttavat kesäpäivänhattujen taimia, mutta en muistaakseni ole niitä kuitenkaan kylvänyt muuhun kuin yhteen, merkittyyn rasiaan. Nuo olivat tomaatintaimien juurella ja koulin ne kennoihin, kun en raaskinut poiskaan heittää. Kyllä kai kesä sen sitten paljastaa, mitä ne ovat. Ruohosipulikin tuossa oikealla suklaamunakennoissa on aivan elinvoimaisen näköistä. Sitä olen pariin kertaan tainnut saksia latvoista. Taustalla näkyy vielä purjojakin, joista osa siis on tilansäästökasvatuksessa ja osa tuossa hajakylvöastiassa.

Kanat haettiin kotiin

 
Tulkaa, sillä kaikki on valmiina!
Kanalaksi rakensimme nyt ensin kesän ajaksi eristämättömän vanerikopin. Kooksi tuli levyjen mitoituksen takia 153*168 cm ja harjakorkeutta on tuo sama 168 cm. Lämmöneristeet lisätään ulkopuolelle ja samalla koppi verhoillaan. Pientä laittoa on vielä suuremman oven käynnissä niin, että olemme joutuneet nyt kulkemaan tuosta pienemmästä huolto-ovesta. Ikkunan eteen on asennettu vielä yksi orsi, etteivät kanat kiipeile ruoka-astioiden päälle maailman menoa ikkunasta kurkkiessaan. Tikkaat nojaavat sitten siihen orteen nyt, kun muuten kulku olisi kohtuuttoman vaikeaa.

Kuljetuslaatikko
Kanalassa on kolme ovea. Yksi täyskorkea, sitten tuo pienempi kuvassa näkyvä ja vielä kanoille oma kulkuovensa. Ikkuna-ala määräytyi olemassaolevan kierrätysikkunan koon mukaan. Valoa näyttäisi ainakin ihmisen silmällä tulevan sopivasti. Pesät ovat pimeimmässä mahdollisessa nurkassa, pohjoisseinällä. Ikkuna on länteen päin, joten suoraa valoa tulee vasta ilta-aikaan, jolloin kanat käyvät jo yöpuulle. Ei näytä ilta-aurinko häiritsevän kanojen päivärytmiä, sinne ne hyppäävät orrelle yöpuulle seitsemän aikaan illalla.  Aamulla kukko laulaa herätyksiä, mutta jos itse on unessa, ei sitä kyllä sisälle asti kuulu. Jos sattuu olemaan hereillä ja muuten ei kuulu esimerkiksi liikenteen ääniä, niin kukon kuulee sitten. Täällä nyt vain on lähettyvillä louhosmonttu, junarata ja aika vilkas valtatie. Ääniä siis on ilmassa, joten kyllä maalle yksi kukonlaulantakin mahtuu. 


Ja täällä sitä porukkaa sitten on! Vaalea kana etualalla on Vanilja, tummemmanruskea on Rusina ja vaaleampi on Kaneli. Parveen kuuluu lisäksi kukko Kultapyrstö ja kirjava Muskotti-kana.
Ensimmäinen muna
Jyviä kuoputtelemassa
Nämä kanat ovat suomalaisia maatiaiskanoja, tyrnäväläistä kantaa. Värityksensä puolesta nämä ovat minun silmääni oikein kauniita.



Perheen ylijäämäruokia napsimassa
Muskotti yläpesässä








Pikarakennuksena kierrätetyistä badenbaden-tuolien putkista tehtiin ulkoilutunneli ennen oikean ulkotarhan valmistumista. Tähän kanat tulevat päivittäin pällistelemään maailman menoa ja katselevat pää kenossa, jos yli menee lentokone. Ruokintaa tai juottamista ei tässä ulkona tapahdu, paitsi lapset vievät kanoille joskus matoja, jotka katoavat kanojen suihin reilusti vajaassa sekunnissa. Mitään ei siis jää maahan sotkeutumaan mahdollisiin muuttolintujen ulosteisiin eikä toisaalta houkuttelemaan niitä samaisia pikkulintuja ruoka-apajille.

Tuo tunneli on siirrettävissä, ja sen voi viedä haluamaansa paikkaan, missä kanat kuopivat maasta matoja ja sekoittelevat samalla maata. Kahden vuoden takainen puutarhajätekomposti on tähän tarkoitukseen varmasti hyvä paikka. Siinä kuhisee matoja ja toisaalta sille tekee hyvää tulla kuopsutelluksi. Kunhan ulkonapitokielto menee ohitse, kokeillaan myös kanojen pitoa vapaana. Tuo kukko on tottunut olemaan vapaana ja tuskin mihinkään karkaa, mutta täytyy olla ensin noiden puiden ja pensaiden saada lehvästöä, etteivät kanat ole heti haukkojen saaliina liian avoimella maalla.

Tämmöisissä tunnelmissa näin vappuaattona. Toivotaan hyviä istutussäitä huomiselle vapaapäivälle. Hauskaa vappua!









keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Lupaus keväästä


Maata näkyvissä!

Nyt oli selvästi aurinko näyttänyt voimansa talon eteläpäädyssä. Viime syksynä vanhan kasvihuoneen
paikalle entisen nurmikon päälle rakennettu kohopenkki oli sulanut. Kuvastahan ei sitä oikein näe, mutta tuohon on istutettu kolme gojimarjapensasta ja ehkä kuusi kuukausimansikkaa, jotka kasvatin viime keväänä siemenistä. Toivottavasti mansikat tuosta nousevat. Gojit olisi ilmeisesti pitänyt suojata, mutta minä en sitä tehnyt, joten nähtäväksi jää, onko pakkanen tehnyt tuhojaan.

Talvivalkosipulit

Gojien ja mansikoiden lisäksi tuossa on satakunta talvivalkosipulin toissasyksyistä itusilmua. Toissakesänä siis keräsin valkosipuleista itusilmuja useita satoja kappaleita ja hajakylvin ne sinä syksynä kasvimaalle. Ne saivat kasvaa viime kesän sitten ihan siltään, mitä nyt ruohosilppua saivat välillä lannoitteeksi. Syksyllä kääntelin maata ja keräilin niitä sormenpään kokoisiksi kasvaneita valkosipulinalkuja talteen. Laitoin ne nyt noiden mansikoiden kanssa samaan penkkiin, kun tuossa oli joutilasta tilaa. Lisäksi mansikka ja valkosipuli ovat kumppanuuskasveja, joten sikälikin ne ovat hyvä yhdistelmä.

Tänä syksynä noista pitäisi olla kasvanut vähän isompia sinkkuja eli yksikyntisiä valkosipuleita. Ensi talven ja kesän jälkeen olisi sitten odotettavissa ihan oikeita valkosipuleita ja ah, mitä määriä. Minä en raski ostaa valtavaa määrää istukasvalkosipuleita, niin olen sitten käyttänyt tätä hitaampaa tapaa lisätä omia. Alunperin ostin nuo, venäläistä kantaa olevat, istukassipulit Myllyhermannin unelmapuutarhalta kai kolme vuotta sitten. Niitä oli silloin neljä kappaletta. Viime kesänä lukumäärä taisi olla viitisenkymmentä, joten kivasti ne ovat lisääntyneet ajan kanssa. Ensimmäinen rohkea valkosipuli sieltä nostaa päätään. Eivätköhän muut seuraa perässä! Kuten lähikuvasta näkee, kasvualusta on tuossa aika karkeaa. Se on melkeinpä puolikypsää puutarhajätekompostia, johon on sekoitettu puolikypsää talousjätekompostia valkosipuleiden tietämille. Mansikoilla on pelkkää puutarhakompostia, etteivät kasvattaisi pelkkiä lehtiä. Tai en nyt ole varma, ovatko kuukausimansikat samanlaisia kuin puutarhamansikatkin, että liian ravinteikkaassa maassa kasvattavat pelkkiä lehtiä. Tähän näemme vastauksen syksyllä. 

Komposti on kova sana

Tuosta kasvualustasta vielä sen verran, että mielestäni turhaan pidetään vallalla sellaista mielikuvaa, että mullan pitäisi olla mustaa, sileää ja tasajakoista. Minulle oli aikamoinenkin järkytys, kun yhden säkkimullalla tehdyn kukkapenkin ylöskaivussa sieltä ei löytynyt yhden yhtä matoa. Puutarhuri John Taylorin sanoin: maa oli kuollutta. Missä tahansa kasvimaalla meillä kaivaisee maata, on lapiollisessa varmasti kymmenen ellei enemmänkin matoa. Anteeksi epätäsmällisyyteni, mutta vasta opettelen tunnistamaan eri matolajeja. 

Kasvualusta on siis tervettä ja monimuotoista, kun siellä elää luonnonmukaisia maaperän kuohkeuttajia ja lannoittajia. En osaa kuvata sitä tunnetta hyvin, mutta jotain hyvin syvästi ikiaikaisen tyydyttävää siinä on, että maa näyttää voivan hyvin ja tuottaa runsaasti satoa. Meidän tontilla eivät lannoitesäkit kahise eivätkä rounduppullot suihki. Toki luomuilusta on hankaluutensa, kun monenlaisia tuholaisia vaeltaa ahneina ilmavirtausten mukana, mutta ainakin tiedän, mitä perheemme syö. Tämä artikkeli ei ainakaan lisää luottamustani mainoslauseeseen, jossa rikkakasvin hävittyä on myrkkykin hävinnyt. 

Kuten elokuussa 2012 otetusta kuvasta näkyy, meillä kasvaa myös voikukkia, mutta eivät ne kovin suurta roolia näyttele kasvimaan muiden lajien rinnalla. Etuoikealla kasvaa kurpitsaa, keskellä avomaankurkkua. Molemmilla on kasvualustana edellissyksynä naateista ja ruohosilpusta kasattu keko, johon taimet istutettiin noin litrassa kylvömultaa. Kehäkukat ovat kasvaneet edellissyksyn maahan jääneistä siemenistä. Keskemmällä näkyy kumppaneina kasvavia parsakaaleja papujen, krassien ja maissien kanssa. Sweet Nugget -maissit tuottivat satoa avomaalla myös viime kesänä. Tällaista näkyä muistellessa melkein kuulee lumen sulavan. Toivo kesän tulosta ei tänäkään vuonna jää turhaksi.











maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kompostiastian metsästystä ja purjojen tiivistyskoulinta

Kompostiastiat hakusessa ja matokompostoriharkintaa

Meillä kompostoidaan kaikki keittiöjäte. Tällä hetkellä meillä on neljän litran Tupperware Kvartetti kompostiastiana. Se on toimiva ja kätevä, kun sen voi pestä tiskikoneessa. Esteettinen silmäni kuitenkin etsisi jotain paremmin sisustukseen sopivaa, astia kun on aina keittiön pöydällä näkyvissä. Niinpä löysin tällaisia. Näissä on sisällä irrallinen  muovisanko ja kannen alla aktiivihiilisuodatin hajuhaittojen ehkäisemiseksi (mitä ne on?) Mitä luulette, olisiko tämmöisille ostajia, jos päättäisin näitä tuoda maahan?
iipsrv.fcgi (2000×2000)cleanairgardening_2110_2221101.jpg (348×453)CompostPailStainless_l.jpg (260×260)

Kolmitasoinen matokompostori. Kuva valmistajan.
Matokompostoria myös olen harkinnut meille tulevien kanojen tuoreiden herkkupalojen tuottamiseksi vuoden ympäri. Kesällä meillä kyllä matoja piisaa tontin täydeltä, mutta talvellakin niitä voisi olla mukava tarjoilla. 

Meillä tulee biojätettä niin paljon, että Biolanin 220 litran lämpökompostori ei ihan ehdi kaikkea käsitellä talven aikana. Jäätymään ei lämpökompostori meillä pääse juuri tuon jatkuvan jätelisäyksen takia, mutta tyhjentäminen talvella on vähän turhaa hommaa, kun siinä lämmöt laskevat niin paljon.

Todennäköistä tietenkin on, että kanojen kanssa kompostin koko riittäisi hyvin jopa meidän perheelle. Mutta mukavahan se on uusia asioita kokeilla, ja tämä olisi kuitenkin hyödyllinen lisä jätteenkäsittelyyn ja lapsille mukava tarkkailtava. Tuon suotonesteiden helpon talteenoton takia on tuollainen matokompostimalli on minulla ollut mielessä. Meillä tämä sijoitettaisiin lämpimään autotalliin jonkinlaisen kaukalon päälle. Näitäkin voisin yritykseni puitteissa tuoda maahan, jos olisi kiinnostusta muillakin kuin minulla. Itselleni joka tapauksessa otan tällaisen testiin. Tämä toiminee pihallakin maaliskuusta marras-joulukuulle, mutta jäätynee täällä sitten. Tai saa nähdä, kuinka käy. Yleensä matokomposteja pidetään sisätiloissa.

Purjojen tilansäästökoulinta

Puutarha.netistä luin purjonkasvatuksesta jo aiemmin. Siellä oli esitelty tapa, kuinka taimia saa paljon hyvin pieneen tilaan. Kas näin se tapahtui:

Avasin kolmen litran muovipussin molemmista sivusaumoistaan. Taitoin koko pituudeltaan keskelle taitoksen. Taitokselle leikkasin yrttisaksilla viiltoja vedensaannin mahdollistamiseksi.(Tietenkin mikä vaan teräase käy, mutta tuolla ne nyt tuli helposti.)  Taitoskohdasta ylöspäin sirottelin ehkä sentin kerroksen multaa. Sitten irrottelin viitisenkymmentä purjontainta ja levittelin ne mullan päälle. Sen jälkeen sumuttelin mullan kosteaksi ja laitoin taimien päälle samanlaisen kerroksen multaa kuin niiden allakin oli. Senkin multakerroksen sumuttelin kosteaksi. Lopuksi taitoin muovin multakerroksen päälle ja rullasin koko komeuden niin kuin kääretortun. Ja niin oli koulinta ja tiivistys tehty.

Alemmassa kuvassa siis n. 50 kappaletta purjontaimia yhdessä puolen litran rasiassa. Kosteus ei pääse tuosta juurikaan haihtumaan, mutta jos pääsee, niin astian kautta voi kastella. 

Ja tässä syy, miksi kaikki mahdolliset tiivistyskeinot pitää ottaa käyttöön. Valoisa tila alkaa olla kortilla. Tänään lisäsin työpöydälle vanhan kenkätelineen, niin sain vähän lisää pinta-alaa taimia varten.







Lunta sataa ja muita tappioita

Harvoin tähän aikaan enää sataa uutta lunta. Muistelen, että olen joskus päässyt kylvämään palsternakkaa ja porkkanaa huhtikuussa. Nyt on kasvimaalla ainakin 30 cm lunta vielä, että ihan heti sinne ei ole asiaa. Onneksi taisin muutaman metrin kylvää noita hidasituisia jo syksyllä, jos nyt muistiini on luottamista. Sen kuitenkin tiedän, että jos olen kylvänyt, niin olen varmasti myös merkinnyt kylvörivit tällä kertaa. Tämä on kerrasta opittua...

Kuka haasteita kaipaa

Kannattaa silloin hajakylvää persiljaa liian tiheään ja kasvatella sitä hieman liian niukassa valossa. Tänään siirtelin sitten persiljoita isompiin ruukkuihin. Ei kertakaikkiaan, kuinka paljon sain aikaan tuhoa. Osa pikkutaimista oli kyllä kuollut jo itsekseen ahtauteen, pimeyteen ja ehkä liikaan märkyyteen. Nyt jos noista, jotka suunnilleen elossa olevan näköisinä ovat uusissa ruukuissaan, jotain tulee, niin on se mukava yllätys. Kuvassa säälittävä taimien kunto. 

Toinen, mitä suosittelen haasteita kaipaavalle on meirami ja samoin edellytyksin kuin persilja. Se nyt ei niin pitkäksi ollut ehtinyt kuin persilja, mutta kyllähän ovat onnettoman heikkoja nekin pikkuiset. Saa nähdä miten käy.

Kylvö- ja juurrutustappioita

Sitruunaruohot ovat kaik mänt. Niistä iti siis kaksi yksilöä ja kun ajattelin tehostaa itämistä leivinuunin päällä poissa silmistä, niin sinnepä kuivuivat nekin vähät itäneet. Ehkä kokeilen sitten kasvattaa sitä valmiista "juurista", jos niitä taas joskus ruokakaupan vihannesosastolla näen. Täällä on englanninkieliset ohjeet monelle uusiksi kasvavalle ruoka-aineelle. Tuosta innostuneena minulla on parin ruukkusalaatin jämät istutettu kuistille, ja kyllä niistä muutamia lehtiä on jo tullut. Aikaa ja vettä vain, niin lisää tulee. Hieman tuolla perunanvarret varjostavat salaattia, eivätkä ne mitään toisistaan hyötyviä kumppanuuskasveja ole, mutta näissä lumisissa oloissa saa nyt välttää.

Yksi popcornmaissi oli myös hävinnyt ruukustaan jälkiä jättämättä. Sen hävittämiseen oli kyllä syyllistynyt ihan ihmislapsi noin kynnenalusten multamäärästä pääteltynä. Pari pelargonian pistokasta oli myös homehtunut eikä lähtenyt kasvuun ollenkaan. Basilikasta otetusta pistokkaasta myös yksi oli homehtunut, mutta kaksi on vieläkin hyvännäköistä. Tässä kohtaa täytyy malttaa mielensä ja antaa niiden olla, eikä nyppiä ylös mullasta tarkistaakseen, onko juuria alkanut muodostua.

Talvetetuista verenpisaroista vain kaksi näyttää siltä, että niistä tulee tälle kesälle uudet amppelikukat. Vielä en kuitenkaan menetä toivoa parin muunkaan osalta, sillä kun tänään vähän katkoin niistä oksanraakkeja lyhyemmäksi, oli niissä kuitenkin leikkauskohdissa ihan vihreää. Ei pitäisi vain olla niin malttamaton.

Onnistuneita taimikasvatuksia tähän mennessä

Muut kylvökset voivatkin sitten aika hyvin. Viimepäivien pimeys on kuitenkin selvästi aiheuttanut etenkin samettikukille honteluutta. Minulla on yksi Pluggbox, mutta ikinä en ole saanut siinä onnistumaan taimia kovinkaan hyvin. Toivon, että nyt siinä olevat kääpiösamettikukat vahvistuvat koulinnan myötä. Tuossahan pitäisi olla se idea, että siinä kasvaa hyviä syväjuurisia taimia, mutta ei kertakaikkiaan se ole minulta onnistunut. No aina siitä kymmenkunta tainta saa, mutta onnistumisprosentti on aika kehno, kun 49 pitäisi saada. 

Kuvassa etualalla on rucolaa. Seuraavaksi violettia basilikaa ja sitten vesimeloneita. Rucola on myös mahdottoman honteloa, mutta onpahan ainakin reiätöntä! Avomaalla rucola on kirppojen suurta herkkua, ja ne pääsevät iskemään rucolan kimppuun pienestäkin kasvuharsoon jääneestä aukosta. Ehkä kokeilen tänä kesänä hyönteisverkkoa, jospa se olisi helpompi saada pysymään paremmin paikoillaan.

Seuraavassa kuvassa näkyvät vesimelonintaimet. Ne sain kuin sainkin ruukutettua ilman suurempia tappioita. Kyllä vain on kovin pitkä aika ennen kuin pääsee kasvihuoneeseen niitä istuttamaan, että saa nähdä, kuinka niiden lopulta käy. Kunhan tekevät vielä pari lehtiparia, niin napsaisen niistä kyllä latvat pois. Edit: enpäs napsaisekaan. Siemenpussissa on ohje: "Taimet istutetaan kasvupaikalle kasvihuoneeseen, köynnökset sidotaan ylös tarvittaessa. Ensimmäiset alimmat sivuversot poistetaan, 3 lehden jälkeen latvotaan seuraavat sivuversot." Uskonvahvistukseksi vielä pari kuvaa kesältä 2011, jolloin ensimmäisen kerran vesimeloneita kokeilin. Pieniä, mutta hyviä niistä tuli!



Ruohosipulit kylvin tänä vuonna esikasvatukseen, kun on tarkoitus uudistaa yrttipenkkiä samalla kun se joudutaan siirtämään uuden kasvihuoneen tieltä. Kylvin nuo Kinder-munakennoon, ja yritin olla säästeliäs siementen kanssa. Tuosta olisi näpsäkkä nostaa potit vain isompiin ruukkuihin tai jopa suoraan avomaalle, jos menestyvät tuossa niin kauan. Pientä ryhdistysleikkausta voisi näillekin varmaan tehdä, kun ovat niin kovin honteloita.

Kasvihuoneilmiö

Kasvihuoneen suunnittelu on sentään vähän edennyt, vaikka toteutus on vielä kaukana. Kaikki ikkunat on mittailtu ja laskettu. Ikkunat saimme noutaa ilmaiseksi tuttavan rintamamiestalon ikkunaremontin tieltä. Kiitos vain vieläkin, jos tätä luet! Arkkitehdin vikaa minussa ei ole, mutta koitin kuitenkin piirtää suhdeviivaimella ikkunat ja kuvitteellisen seinän mittaan ja sommitella niistä elementit. Nyt pääty ja sivuseinät ovat erikorkuiset, että korkeutta täytyy säätää sitten puulla.

Koska mittaaja en ollut minä, voipi tässä tulla pieni yllätysmomentti vielä siinä kohtaa, kun ruvetaan kasaamaan noita seiniksi. Ei sillä, että minulla aina mittaukset onnistuisivat, mutta olisi kuitenkin itsellä käsitys mitan lukemista ja mittaustavasta. Voi olla, että täytyy hieman sirkkelin laulaa, että saa pokat samankokoisiksi. Noissa on huullokset (onkohan tuo oikea sana...) tiivisteitä varten toisissa, samassa paikassa olleissa ikkunoissa. Siis toiset ovat saman kohdan ulkoikkunat ja toiset sisäikkunat. Täytyy vielä harkita, kannattaako ikkunoiden väliin laittaa kakkoskakkoset, vai kestävätkö siltään toisiinsa kiinnitettyinä. Perustaminen ei ole ihan helppo homma täällä savimaalla, mutta täytyy kysyä hyvältä rakennusinssiltä perustusohjeet. Katoksi on näillä näkymin tulossa ihan valokatetta kustannussyistä.

Siemenkätköstä löytöjä

Löysin kaapista vielä yhden viimesyksyisen siemenkätkön. Olinkin hamstrannut noista itsekasvatetuista Sweet Nugget -maisseista siemeniä enemmänkin kuin itse mahdun kasvattamaan. Lajike on aikainen, niin, että ehtii ainakin täällä III-vyöhykkeellä avomaallakin tehdä satoa. Esikasvatus kannattaa, mutta kasvihuoneessa nämä ehtivät jopa suorakylvönä optimaalisena maissikesänä 2011. 

Kasvihuoneessa sato on varmempaa, mutta pölytys täytyy siellä hoitaa itse. Minä pölytin katkaisemalla latvasta hedekukinnon ja huiskin sillä maissin "kainaloissa" olevat hedekukat. Avomaalla tuuli hoitaa maissin pölytyksen, kunhan maissit eivät ole yhdessä rivissä, vaan neliön muotoon istutettuna. Lisäksi on ylimääräisiä Baby Bear -kurpitsan siemeniä. Näitä voin myydä kiinnostuneille pieniä määriä. Tuo kurpitsalajike on todella mukava kasvatettava. Se tekee pieniä makeita kurpitsoita, joita voi käyttää perunan tapaan. Itse olen tehnyt niistä uunikurpitsoita, perunamuusin tilalta kurpitsasosetta ja onnistuu siitä kurpitsaspagettikin. Mikä parasta, nämä säilyvät erinomaisesti hiukan huoneenlämpöä viileämmässä jopa maaliskuulle asti. 

Tänään on edessä vielä tomaattien ruukutusta ja kylvöaikataulujen tarkistamista. Kohta kolkuttelee toukokuu ovelle, vaikkei sitä ulos katsoessaan voisi mitenkään uskoa. Mutta kyllä se kesä vielä sieltä tulee. Sitä odotellessa viime kesältä yksi muistelmaotos.






torstai 4. huhtikuuta 2013

Purjojen uusi kevätlook ja kasvatusten etenemistä

Vertaisharrastajilta hankittua viisautta

Viime keväänä ostin purjontaimia puutarhalta. Niitä sai semmoisesta isosta kylvölaatikosta napata mukaansa muistaakseni viidenkymmenen sentin kappalehintaan. Oikein tanakoita taimia olivat ja hienoja purjoja kasvoi kompostinsekaisessa mullassa rinteessä olevan kohopenkin alaosassa. Nyt päätin kokeilla, onko noiden kasvattaminen yhtä vaikeaa kuin olin ajatellut. No eipä oikeastaan. Hyvin sattuivat itämään ja eilen oli aika uusia niiden kevätlook. Latvoista kolmannes pois. En nyt ole varma, oliko tuo juuri hyvä mitta, mutta ainakin leikkasin huojuvat osat pois. Mittaa jäi vielä viitisen senttiä. Puutarha.netin keskustelupalstalta kävin vinkkejä lukemassa, ja siellä kerrottiin ammattiviljelmillä leikattavan purjojen latvat. Jos joku on keksinyt hyvän tavan, niin sitä kannattaa hyödyntää. Veikkaan, että tuossa on viitisenkymmentä tainta. Yli oman tarpeen siis, mutta ylimääräiset ajattelin tänä keväänä mennä myymään Tammelantorille. Saapahan ainakin siemenpussin hinnan ja taimimullat sillä rahalla hankittua.

Tarjouspioneita ja nurmikonpäällyskukkapenkin tekeminen

No niinhän siinä kävi, että koko pääsiäisen vaivasivat mieltä kauppaan jätetyt pioninjuurakot, kolme kappaletta vitosella. Heti arjen koitettua sitten lähdin kaupoille ja kotiutin kaksi Sarahia ja yhden Shirleyn. Molempia minulla on ennestäänkin, Shirley ei tosin ole koskaan vielä suvainnut kukkia. Sarahkin on ollut säästeliäs kukinnassaan, joten eipä noita kukkia sitten liiaksi ole kuitenkaan ollut. Nämä laitan kesällä aurinkoiseen penkkiin, johon viime kesänä laitoin itse kaupan taimista jakamiani pioneita. Vielä siinä sen verran tilaa on. Laajennan sitten penkkiä, jos eivät parin vuoden jälkeen enää mahdu. 

Pionin kukat ovat yksiä kauneimmista, mitä tiedän. Näitä toivon kasvavaksi niin paljon, että raskin leikata niitä myös maljakkoon. Tähän asti pionien kukat ovat olleet pihallamme niin harvinaisia, että niiden luokse meneminen on tuntunut melkeinpä hartaudenharjoittamiselta. Nämä juurakot ajattelin istuttaa nyt ensin sisälle ruukkuun ja siirtää vasta toukokuulla ulos. Penkistä puskiessaan ne kyllä pärjäävät näilläkin säillä suojaamatta, mutta nämä lienevät jotain etelän ihmeitä, jotka varmasti ottaisivat nokkiinsa joutuessaan tuonne raakaan kevätilmaan. 

Helppo kukkapenkin perustaminen

Pionien penkkikin on meillä suoraan nurmikon päälle perustettu sanomalehtitekniikkaa hyväksikäyttäen. Minä ajan ensiksi nurmikon aivan puliksi, jos jaksan. Sitten kanttaan kanttausraudalla penkin reunat ja teetän miehellä penkin ympäri pienen ojan, ehkä 15 cm leveän ja 10 cm syvän.  Penkkiä reunustavan ojan täytän hiekalla, jolloin sen päältä voi ajaa ruohonleikkurilla ja ne nurmikon puolelta puskevat rikkaruohot on helppo nypätä irti hiekasta. 

Sitten laitan kastellut sanomalehdet nurmikon päälle vähintään 15 cm lomituksin. Lehtien paksuus vaihtelee sen mukaan, paljonko niitä sattuu olemaan. Ilmaisjakelulehdet laitan vain auki, ja olisiko siinä silloin parikymmentä kerrosta lehteä ja lomituksen kohdalla enemmänkin. Ruskeaa aaltopahviakin voisi kyllä käyttää. Sitten kasaan lehtien päälle mitä sattuu olemaan. Yleensä on jotain risuntynkää ja ojanpohjalta saa monesti haravoitua haavanlehtiä, joissa on sopivasti mukana myös hieman savimaata ja kastematoja. Niitten päälle sitten laitan turpeen ja mullan sekoitusta sen verran, että lehtimassa peittyy. Ehkä viitisen senttiä. Sitten istuttaessa laitan taimien kohdalle kasaan paksummat keot.Tämä on osoittautunut ihan hyväksi konstiksi, kun vesi ei ainakaan jää seisomaan taimien juurenniskoille. Sitten kun taimet vähän kasvavat, saatan lisäillä kompostia tai mitä milloinkin sattuu olemaan. Kasvavat taimet pääsevät sitten aikanaan sanomalehtien läpi multakerrokseen ja näyttävät pärjäävän aivan hyvin. 

Esikasvatusraporttia

Ensimmäistä kertaa kasvattamani chilit näyttävät aivan eloonjäämiskelpoisilta. Siirsin ne pari päivää sitten isompiin ruukkuihin. Ja taas oli sama tuska, että en raskinut heittää ylimääräisiä taimia pois. Itsellä tulee ehkä yhden tai kahden chilintaimen tuotokset käytettyä vuodessa, joten pari tainta on ylimääräistä. Pitäisi muistaa aina kylvövaiheessa tämä hävittämisen vaikeus ja todella kylvää vain se, minkä tarvitsee.

Kohtalainen tilanahtaus alkaa vallita parhaimmalla kasvatuspaikalla. Lounaisikkunalla valoa riittää pitkän aikaa päivästä. Siihen on vain nyt jo laitettu niin paljon taimia kuin yhteen kerrokseen mahtuu. Odottelenkin kuumeisesti kasvilamppua, jonka alle saisin laitettua taimia pimeämpäänkin tilaan. Toivottavasti saapuu heti ensi viikolla. Alkaa olla aika laittaa kasvihuonekurkut jo kasvamaan. Maissitkin voisi jo parin viikon päästä laittaa, että eivät ole ihan rimpuloita ulosistutusvaiheessa. 

Tuossa kuvassa etualalla on maisseja. Popcorn-maissien ja tavallisten välillä ei näytä suurta eroa olevan tässä vaiheessa. Aika skeptinen olen kuitenkin tuon popcornin sadontuotannon suhteen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Tomaatintaimia tuli ensimmäisestä koulinnasta kuutisenkymmentä. Vielä on puoli tusinaa Tigerellaa ruukuttamatta, kun ne unohtui laittaa kasvamaan aiemmin. Marmandet on ruukutettu jo, mutta ne ovat naurettavan pieniä. Jospa ne siitä.

Outdoor Girl näyttää jo varsin lupaavalta. Se, Moneymaker ja häränsydän ovat parhaimmassa kasvussa tässä vaiheessa. Muuten ei juuri eroa näytä olevan lajikkeiden välillä. Tai no ehkä sen verran, että ensimmäisinä kylvetyt ovat pienimpiä. Syytä tähän en osaa sanoa, aika samanlaisissa oloissa ovat kuitenkin saaneet kasvunsa aloittaa.


Tuossa vielä lähempää kuvaa maissien kasvusta. Tukikepit ovat bambuisia grillitikkuja. Oikeassa yläreunassa hojottavat vesimeloni Sugar Babyn taimet. Pienoinen kynnys on käydä niihin käsiksi, kun katkeamisriski on suuri. No vielä varmemmin ne saa poikki, jos jättää tuohon ja siitä yrittää istutella sitten suoraan kasvihuoneeseen (jota ei vielä ole).

Basilikapuskia ruukutettiin tänään lasten kanssa 26 kappaletta. Violetteja tuli kymmenkunta ja loput vihreää. Vielä on tuossa ainakin kahdeksaan ruukkuun alut. Ruukut nyt vain ovat vähän kortilla, vaikka niitä askarrellaankin muutaman kappaleen päivävauhtia.

Taimiruukun askarteluohje


Purkkien alaosat on tietenkin ensin leikattu sellaisenaan tomaatintaimille, että niille saadaan tarpeeksi korkea tila juurille. Sitten avataan yläosan liimaukset, että saadaan pääty auki. Nurkat leikataan taitoskohtaan asti avonaisiksi. Korkillisista purkeista korkkiosan joutuu leikkaamaan irti. Korkkilipare kannattaa laittaa sisimmäiseksi ruukkuun. Sitten vain taitellaan leikatut lipareet päällekkäin ja suljetaan vaikkapa maalarinteipillä. Kuvan teippaukset ovat kolmevuotiaan käsialaa, joten onnistuvat kyllä kaikilta aikuisilta. 


Järkeilin vielä niin, että näistä taimet on helppo istutusvaiheessa irrottaakin, kun nykäisee teipin auki ja avaa siivekkeet. Multapaakku on siten helppo tuupata ylös ruukusta ennen istutusta. Neliskulmaiset ruukut ovat kyllä huomattavan paljon tilaasäästävämpiä kuin pyöreät, joten siksi suosin niitä itse. Muovisia pyöreitä ruukkuja on kyllä varastoon kertynyt, mutta käytän niitä sitten vasta keväämmällä, kun saan taimet jonnekin ulos.

Tässä vielä kuvaa talvetettujen verenpisaroiden vihertymisestä. Hitaasti, hitaasti, mutta toivottavasti varmasti puhkeavat nuo lehdet. Kunhan on vähän enemmän vielä tuota viherrystä, napsin taas latvoja pistokkaiksi. Yhden jo raskin napsaista, ja se pääsi asustamaan pinjansiemenrasiaan. Tuossa oli sopivasti kansikin valmiina, ja läpinäkyvästä astiasta näen, milloin juuret ovat kehittyneet. Sitten uskallan siirtää isompaan ruukkuun, kun ei tarvitse arvailla taimen pärjäämistä.

 


Kotitarvepottufarmarin mietteitä

Perunanvarsissa kuistilla on nuput. Saa nähdä, koskapa mahtaa tuo yksilö malttaa kukkia. Tänä vuonna tilasin neljää erilaista perunalajiketta kokeiluun. Lajikkeet ovat Solist, Melody, Blue Congo ja Rosamunda. Yleensä olen kyllä jääkaapin jämistä kasvattanut perunaa, mutta viime vuonna laitettiin ihan rikkaruohontukahdutusmielessä 10 kiloa Solistia ruohokatteen alle kasvamaan. Satoa tuli aivan riittävästi, vaikka suuri osa kärsikin juurisepän vioituksesta ja vihertymisestä katemateriaalin jäätyä niukanlaiseksi joutomaalle tehdyllä pottumaalla. Ja paikka oli litimärkä savimaa, viime kesänä olisi sille paikalle paremmin sopinut riisin kuin perunan viljely.

Täytynee tänä vuonna tehdä perunamaa nurmikon päälle rinteeseen, jos suinkin onnistun saamaan jostain olkia niille katteeksi. Parasta kasvimaata en raski perunalle antaa. Luomuperunan ostohinta on vielä aivan kohtuullinen kaupassakin, joten kovin suurille palkoille ei tämmöinen kotitarvepottufarmari pääse. Mutta onhan se mukava tunne nostaa perunaa omasta maasta, ja ainakaan meidän ruokakaupoissa ei tuota violettia pottua ole myytävänä. Vähän aikaa sitten luin violettien kasvien hyväätekevyydestä ihmiselle, joten koitetaan nyt vaikka sitten violettia perunaa. Violettia porkkanaa olen koemielessä kasvattanut aiemmin, mutta se ei ollut nättiä keitettynä. Vesikin värjäytyi rumaksi. Tuoreraasteena se menisi paremmin, mutta ehkä jätän violetit porkkanat nyt tältä kesältä kasvattamatta.

Lisää kylvöjä vielä tehty ja kevätleikkuut aloitettu

Männäviikolla olen kylvänyt uuden Kotipuutarhalehden artikkelin innoittamana kahta kääpiösamettikukkaa ja yhtä rohtosamettikukkaa. Kääpiösamettikukista Lemon Star on itänyt mallikkaasti, Ursula kituliaammin. Rohtosamettikukat laitoin vasta eilen postimyyntitaimien XS-kokoisiin kuljetuspakkauksiin. Viime vuonna idätin siinä palsternakkoja, mutta koitetaan nyt noita samettikukkia. Näitä samettikukkia kasvatan pääasiassa luomuksi kaalikasvien tuholaissuojaksi, sillä en kamalasti tykkää keltaisista kukista. Mutta katsotaan nyt, jos nämä syötävät samettikukkalajit poistaisivat sitä epäinnokkuutta.

Lumen alta eteläseinustalta paljastuneet viiniköynnöksetkin käväisin eilen leikkaamassa. Se oli äkkiä tehty, kun ovat vasta toissasyksynä istutettuja (ellen väärin muista). Kohtelin niitä ensimmäisen syysleikkauksen tapaan, jonka tein nyt tosin myöhässä. Vain kaksi versoa jätin, ja nekin pätkäisin niin lyhyiksi, että vain 2-4 silmua jäi kuhunkin versoon. 

Lisää kasvatettavaakin olen vielä tilannut, kun löysin erikoisempia siemeniä. Ruokaa nyt lähinnä ihmisille, mutta myös toivottavasti tulevia kanoja silmällä pitäen muutamia kasvien siemeniä. Mutta niistä sitten enemmän, kun ovat saapuneet. Iloa ja valoa päivääsi!