maanantai 12. elokuuta 2013

Sadonkorjuuta, herkuttelua ja säilöntää




Kurpitsat kasvavat 

Sadonkorjuuaika on parhaimmillaan. Onneksi luonto kypsyttää satoa vähitellen, ettei kaikki tule pakolliseksi korjata ja laittaa säilöön kerralla. Kesäkurpitsaa on syöty jo monta viikkoa. Välillä joku yksilö ehtii kasvaa liian suureksi, ja se päätyy tänä vuonna kanojen tarhaan nokittavaksi. Kätevästi napsivat siitä tuoreeltaan vihreää kupuihinsa. Kesäkurpitsaa kasvaa ainakin kahta eri lajiketta tänä kesänä. Toinen on Black beauty ja toinen joku muu, jonka nimeä en nyt muista. 

Tajusin vasta tänä kesänä, että kesäkurpitsa on kasvutavaltaan mukavampi kuin isot kurpitsat, jota tekevät viisimetriset versot pitkin pihamaata. Myös viime kesänä kesäkurpitsaa tuli valtavasti. Teimme kerran kymmenestä kilosta pikkelsiä tällä Yhteishyvän ohjeella. Hyvin toimii kesäkurpitsakin säilönnässä. Joskus olen myös suikaloinut kesäkurpitsaa pakkaseen sellaisenaan. Ei ole mitenkään mukavaa rakenteeltaan pakastuksen jälkeen, mutta varmaan menisi sosekeitossa ja leivän seassa. Kanoille annoin tuota pakastettua kesäkurpitsaa, ja kyllä ne sitäkin söivät. 

Kesäkurpitsan lisäksi kasvatin kokeeksi tänä vuonna myös öljykurpitsaa. Se on tuo vihreä pyöreä. Talvikurpitsalajikkeista kokeilin nyt toista vuotta peräkkäin Butternut Scotchia, ja veikkaan, että tuo vaalea ylempänä oleva on sitä. Viime vuonna ei nimittäin näkynyt mitään tuollaista niissä kohtaa, jossa Butternutia oli, sillä se jäi kokonaan tuottamatta satoa. Niin, kannattaisi tehdä kunnon nimilaput, ettei tarvitsisi tällä lailla arvailla. Yksi jättikurpitsantaimikin näyttää kasvavan, ja se on Centenaar -lajiketta. Pitäisikin käydä napsimassa siitä muut hedelmänalut pois ja jättää vain yksi. Sillä lailla saisi yhden, josta riittäisi satoa taas vaivaksi asti. 

Härkäpapu tekee hyvää maalle


Härkäpapu on yksi viime vuosien uusista tuttavuuksistani. Se taisi olla ensimmäinen kasvi, jonka kanssa aloitin kumppanuusviljelyn. Olin jostain lukenut, että sitä ja perunaa on perinteisesti viljelty yhdessä. Syy näkyy tässä toisessa kuvassa. Härkäpapu niin kuin muutkin pavut (sekä herneet ja apilat) ovat typen kerääjiä ja lannoittavat siten maata, jossa kasvavat. Nuo rakkulat pavun juuristossa ovat sitä typpeä.

Härkäpavun juuristoa typpirakkuloineen
Istutan siis perunoiden kylvövakoon härkäpavun siemenen aina ohjeen mukaisin välein. Taisi olla 40-50 cm välein tänä vuonna aina yksi papu perunoiden välissä. Tänä vuonna oli kahtakin eri lajiketta. Omista siemenistä oli vihreää Handownia ja kaupan siemenistä punaista. Hyvin on perunakin kasvanut ruohosilppukatteen alla. Eilen nostin sankollisen Melodyä. Lajittelin vielä isokokoiset, joita viitsii kuoria, keskikokoiset kuoriperunoina syötävät ja lisäksi kanoille menevät liian pienet perunat erikseen. Kanoille erottelin myös ne muutamat, jotka saivat kuokasta haavan pintaansa ja keitin ne samantien, etteivät pilaannu.

Paloistaan irrotetut härkäpavut kattilassa. Keitin ne noin kuorineen
25 minuutin ajan, soseutin sauvasekoittimella, maustoin yrttisuolalla
ja kermalla. Tarjolla oli lisäksi leipäjuustokuutioita. Hyvää oli!
Luin muuten viime viikolla paikallisen perunanviljelijän kertomaa, että tavallinen peruna ruiskutetaan kasvukauden aikana viisi kertaa perunaruttoa vastaan täällä meidän korkeuksilla. Keskieuroopassa ruttoruiskutuksia tehdään 25 kertaa kasvukaudella (joka tosin on pidempi kuin täällä). Aiemmin kuulema pärjäsi kolmella ruiskutuskerralla. Olen jo aiemmin siirtynyt perunassa luomuun myös kaupasta ostettaessa, ja nyt on siinä pysymiseen yksi syy lisää. Peruna on muutenkin ruuasta edullisimmasta päästä, että sen luomulisä ei valtavasti edes tunnu kukkarossa.

Joutomaan kasvatuksia

Heikommalla hoidolla olevalla osalla pihamaata on Oman onnen noja -niminen pelto-osuus. Siellä oli viime kesänä musta mansikkakangas tukahduttamassa rikkaruohojen kasvua. Nyt siinä kasvaa parimetristä auringonkukkaa reunustamassa hoitamatonta kasvimaata. Vein jossain välissä kuitenkin kaaleille ja muille katteeksi ruohosilppua, kun maa oli niin kovaa ja kuivaa kuin autiomaassa. Tietäähän sen, savimaan, millaista se on kuivana kesänä kattamattomana. Nyt sitten sen katteen ansiosta on jotain pientä kasvua tapahtunut. 

Tilli oli parikymmentäsenttistä, samoin sipulinvarret. Jospa siitä jotain tulisi. Kaalit ovat olleet vain tuhkan ja kertaluonteisen chilisumutteen varassa. Niinpä ne ovat hyvinkin kirpansyömiä. Suojakasveiksi istutetut samettikukat ja krassit olivat liian pieniä siinä kohtaa, kun kaalintaimet jo houkuttelivat kirppoja. No, ei voi mitään. Pienikokoisia kaalinpäitä sieltä kuitenkin kymmenkunta saadaan, joten on siinä enemmän kuin siemenpussin hinta tienattu. Kananruuaksi keräkaalin ajattelinkin. Lisäksi tuolla kasvaa lehtikaalia, joka on onneksi vähempi ollut kirppojen suosiossa, ja sen saan sellaisenaan pakkaseen. Käy sekä ihmisille että kanoille mainiosti. Hernettäkin siellä oli, ja niitten naatteja napsin eilen kuivamaan kanoille. Siemenenä taisi olla tarkoituksella jotain hernekeittohernepussin jämiä, että ei mitään arvokasta. Myös avomaankurkun siemeniä laitoin sinne tänne, jos tulisi jotain. On niihin nyt pienet taimet kasvanut, mutta eihän paikka ole kurkulle mitenkään optimaalinen. Varsinainen satopaikka onkin etelärinteessä kohopenkeissä, ja tuo on vain heppoinen kokeilu. Parikin kurkkua sieltä, niin ollaan jo voiton puolella.


Maissin kasvuvaihe

Tuholaisia maississa
Pari päivää sitten näin kauhukseni maississa kärpäsiä. Kauhukseni sen takia, että viime vuonna oli kasvihuoneessa oleviin maisseihin päässyt joku julmetun tuholainen tekemään vioitusta. Veikkaan, että kyseessä oli tuo sama musta pieni kärpänen. Se munii maissintähkän haituloihin ja toukat syövät sitten kypsyviä siemeniä. Minä kävin sen kimppuun luomusti chilisumutteella. Siis näin:

Otetaan yksi äkäinen chili. Minulla oli kuivattu Nagamurachi. Taatusti äkäistä. Chili ja n. 1 dl vettä ajetaan jollain sähköpelillä mahdollisimman sekaisin. Sauvasekoitin oli minulla aseena. Vinkki: ei kannata kovin syviä henkosia ottaa siitä chilihöyrystä. Alkaa muuten yskittää! Suodatetaan suodatinpussin läpi kaikki sattumat pois siitä vedestä. Laitetaan sumutinpulloon suhteessa 1/10 tuota chililientä ja loput vettä. Perään pari teelusikallista mäntysuopaa. Sekaisin ja äkkiä tuholaisten kimppuun. Kannattaa käyttää kumihanskoja ja suojata silmänsä. Chili on tuollaisessa muodossa ihan karmaisevaa, jos sitä joutuu vaikka silmiin.

Sweet Nugget maissi
vielä raakaa 11.8.2013
Eilen kävin katsastamassa, niin muutamia yksilöitä oli jäänyt vielä eloon noista tuholaisista. Sumutin niille lisää tuota kotikutoista tuholaistorjunta-ainetta. Otin muuten yhden tähkän auki tarkastaakseni, missä vaiheessa kypsyminen on. No ei vielä missään. Aivan on keskenkasvun vielä nämä maissit avomaalla. Se ei tietysti minua yllätä, koska ei ole edes elokuun puoliväli vielä. Kyllä ne vielä ehtivät kypsyä ja kerätä herkullista sokerista makua itseensä. 

Popcornmaissit 11.8.2013
Kannattaa muuten vähän katsoa, kun syö maissia. Maissi on monessa maassa geenimanipuloitua. Se sen takia, että se kestäisi paremmin juuri noitten tuholaisten myrkyttämiseen tarkoitettuja kemiallisia myrkkyjä. Ja toisekseen siksi, että se kestäisi glyfosfaattia, tuota hyvin yleistä rikkakasvimyrkkyä, jolla Suomessakin peltoja kastellaan. Vasta luin kiintoisan kirjoituksen geenimanipulaation vaikutuksista täältä. Juttu on aika raflaavasti kirjoitettu, mutta olen itsekin nähnyt sen julkaisun, jossa geenimanipuloitua ruokaa syöneet rotat saivat erittäin runsaasti erilaisia kasvaimia. Ei paljon houkuttele ison amerikkalaisfirman maissihiutaleet aamupalaksi sitäkään vähää mitä kauan sitten. 

Omat popcorn-maissit otin vihdoin pois kasvuharson alta. Sokerimaissit ovat kaikki jo pölyttyneet, ja noista popcorn-maisseistakin katkoin hedekukat pois. Tuskin ne pahemmin tuolta maasta nostavat enää siitepölyä ilmaan. Saa nähdä, ehtiikö noihin tähkiin tulla siemeniä. Kovin ovat ohkaisia vielä. 

Tomaattisatoa ja sen säilöntää

Tigerellat 9.8.2013.
Pari päivää kesällä tekee ihmeitä kypsymiselle. Ks. kuva alla.
Tigerellat 12.8.2013

Cuor di Bue 13.8.2013


Vesivahingosta
kärsineitä tomaatteja
Kyllä se vaan aurinko kypsyttää tomaatit avomaallakin. Jopa tuo myöhäinen häränsydän-pihvitomaatti näyttää punertuvan lupaavasti. Isossa ruukussa se onkin menestynyt ihan hyvin. Toista se on pienessä ruukussa, jossa vesimäärän säätely on paljon tarkempaa, kun kyseessä on näin herkkä kasvi. Tuossa vasemmalla kuva, mitä tapahtuu, kun vettä tulee epätasaisesti. Räks vaan sanoo tomaatin kuori ja halkeaa.

Tässä aikalailla vihreettömiä
yksilöitä eri lajikkeista.
No kyllä noista vasemmalla olevista vielä jotain saa, kun ovat niin isoja ja kypsyvät tässä sisälläkin jonkin verran. Eilen tein kypsistä tomaateista salsaa.

Salsan pohjaohjeena oli tämä resepti. Oma keitokseni meni suunnilleen tällä tavalla:

1200 g tomaatteja
500 g sipulia
2 keltaista paprikaa
4 kynttä valkosipulia
1 chilipalko
iso kourallinen persiljaa
iso kourallinen basilikaa
vajaa dl sitruunamehua
pari rkl oliiviöljyä
pari rkl etikkaa (oli valkosipulilla maustettua)
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta

Tomaatit vedin monitoimikoneella silpuksi. Olisi kannattanut keittää niitä ensin kasaan yksinään. Lisäsin kuitenkin kaikki kattilaan kerralla silputut tomaatit, paprikat, chilin ja sipulit. Samaan syssyyn laitoin myös sitruunmehun ja öljyn. Yrtit ja muut mausteet laitoin myöhemmin. Keitin ehkä viisi-kymmenen minuuttia ja purkitin sitten lasipurkkeihin. En nyt piitannut tällä kertaa kuumentaa purkkeja ja keittää kansia, sillä tämänvertainen mahtuu olemaan jääkaapissakin sen lyhyen ajan, mitä säilyy ennen syömistä. Testattiin jo (niitten epämääräisten) tortillachipsien kanssa. Sopi myös aika miedonmakuisen peruna-kesäkurpitsa-jauhelihapaistoksen kanssa.




Omanaviinietikkaa omasta keittiöstä 

Uuden oppiminen on erittäin kiinnostavaa. Enpä ole tajunnut, että etikkaakin voisi tehdä itse. Seuraamani blogisti vinkkasi erittäin kiinnostavaan blogiin, jossa opastetaan monenlaisen jo unohtuneen ruuanvalmistustekniikan käyttöön. Tässä on alkuperäinen ohje. Suomennettuna ohje on yksinkertainen:

Pese hyvin n. litran vetoinen lasipurkki. Laita pohjalle n. 1 dl hienoa sokeria. Pilko päälle haluamiasi hedelmiä, mitä saatavilla on. Minulla oli omenaa. Kaada purkki täyteen sadevettä (tai edellispäivänä huoneenlämpöön otettua hanavettä). Nyt oli sopiva sadepäivä, niin minä otin sadevettä. Hanavedessä on vaihtelevia määriä klooria ja fluoria, joten se ei välttämättä toimi tässä prosessissa. Päälle laitetaan hengittävä kangas, joka estää hedelmäkärpästen yms. menon astiaan. Sitten sekoitellaan päivittäin n. kolmen viikon ajan ja katsotaan, mitä tuli. Raporttia seuraa.

Eksotiikkaa takapihalta

Etelämaalaiset tekevät ruualleen alkupaloiksi monesti viininlehtikääryleitä. Koska meilläkin kasvaa takapihalla pari viiniköynnöstä, halusin kokeilla niidenkin hyödyntämistä. Muistaakseni ohje oli Kodin kuvalehden nettisivuilta, mutta nyt se ei näytä kuitenkaan tutulta. Lehdet olisi myöhemmin löytämäni eri ohjeen mukaan pitänyt ryöpätä ensin, se jäi meillä tekemättä. Täytteenä olevassa riisiseoksessa oli runsaasti tilliä, persiljaa ja lisäksi fenkolitilliä. Tuli herkullisia! Muutaman päivän päästä apukokki oli maistellut viininlehtikääryleitä yhdellä ruotsinlaivalla, eivätkä kuulema olleet olleet likimainkaan yhtä hyviä!

Viininlehtikääryleet menossa uuniin. Vuokana kannellinen
Tupperin UltraPro, jossa kääryleet valmistuivat
reilussa kolmessa vartissaohjeen tunnin paistoajan sijaan.

Ja vielä kasvimaan kasvustoja


Romanesco-kukkakaalista tulee
sittenkin syötävää tälle kesälle
Viimevuotinen maahan jätetty porkkana
kasvattaa kukkavarsia. Odotan, onko tämä
fertiili vai hybridi, joka ei tuota siemeniä.
Persilja tekee toisena vuonna kukkavarret.
Näistä saa siemenet talteen, kun kerää oikealla hetkellä.


Tässä toinen isoista sadevesitynnyreistämme. Sain haettua näitä ilmaiseksi paikalliselta makkaratehtaalta.Vetoisuus on yli 200 litraa, ja tumma väri kerää hyvi auringon lämpöä veteen. Ehkä kuution verran on kulunut vettä tänä kesänä kasteluun, ja se kaikki siis sadevettä.



Tämmöisiä kerkesi sadepäivänä kirjoitella. Tomaatteja kun kypsyy lisää, niin aion keitellä niistä tomaattikastiketta tai tehdä vähintäänkin ketsuppia itselle.




1 kommentti: