Tuhansittain sanoja kesäkuisesta puutarhasta

1

Arvasinhan minä sen, ettei sitä kevätkiireiden aikaan kerkiä mitään blogipäivityksiä tekemään. Paljon on tehty istutuksia ja kaikenlaista on tapahtunut. Eilen kuitenkin ennen ennustettua ja tänään toteutunutta ukkosmyrskyä napsin pihalla kuvia. Kanakuvat ovat vanhempia jo.

Pienimmistä pitänee aloittaa. Ensimmäinen omien kanojen munista haudottu tipu kuoriutui 9.6. Kuvassa olevat kaksi ovat muutamaa päivää myöhemmin kuoriutuneita orpingtonin tipuja.  Kaikkiaan kuoriutui 17 tipua, 8 orpingtonia ja 9 tyrnävänkannan maatiaisia. Kaikki ovat nyt vajaan kolmen viikon iässä virkkuja ja uteliaita kananpoikasia. 

Tiput muutaman päivän ikäisinä

Ja tässä omien tipujen emät (yhtä lukuun ottamatta) ja isä kylpemässä kärhöpenkissä. Lähtivät  kyllä kärhöt juurineen. Mutta on vuosien mittaan tekeytynyt erinomaisen muhevaa multaa, missä kuoputella. Tämä on ainoa kukkapenkki, missä saavat vapaasti oleskella.

 

Ensimmäisenä pioneista kukkaan ehti Karl Lagerfeld.

Alkavat vihdoin olla perennat asettuneet paikoilleen ja täyttäneet kasvupaikkansa. Etualalla kuunlijlaa, vasemmalla ja taempana Sarah Bernhardt -pioni, oikealla verikurjenpolvea ja takimmaisena ruusuja sun muuta. 

Vasemmalta nukkapähkämö, keskellä mysteerisesti jostain pyytämättä saapunut punatähtiputki.

Sarah kukkii kauniisti. Jättipoimulehdet ovat alppiruusujen juurella.

Taimistolta ostetuista pistokkaista pelakuu ja olikohan se lumitähti...

Perennat ja tomaatit sulassa sovussa. Tämänpäiväisen ukkosmyrskyn jälkeen kuva olisi aika masentava. Tomaatit nurin ja kaikki jaloritarinkannukset nurin. Onneksi daaliat eivät katkeilleet. Taustan tomaatintaimet siis niitä maaliskuussa multaan laitetuista siemenistä.

Kasvihuoneen puuttuessa tomaatteja on istutettu valtaosin laatikoihin ja isoihin ruukkuihin. Lajikelaput ovat valitettavasti osittain hävinneet, joten vasta kypsemmistä tomaateista taas tiedän, mitkä lajikkeet ovat missäkin. 

Tomaattien juurella basilikaa ja chilejä

Bloody Butcher piti olla erittäin varhainen tomaattilajike ja niin olikin! Tässä on suurimmat raakileet, vaikka on niitä melkein kaikissa muissakin. On ollut mahtava alkukesä, kun avomaalla on saanut tomaatit tähän vaiheeseen näin aikaisin. Etualalla mm. sitruunaverbenaa vielä odottamassa istutusta paikkaan, joka on vielä keksittävä.

Popcornmaissit piti myös istuttaa laatikkoon kasvihuoneen puuttuessa. Tästä ne on helppo suojata sokerimaissien kukinnan aikaan, etteivät ristipölyty ja pilaannu molemmat. Saa nähdä, ehtivätkö nämä tuottaa satoa, kun liian kauan sinnittelin näiden kanssa maitopurkkiruukkujen varassa.  

Tämä penkki on ollut muutaman ensimmäisen viikon istutuksen jälkeen harson alla. Sokerimaisseihin on jo kehittynyt hedekukat, vaikka yleensä ne tulevat vasta pitkästi heinäkuun puolella. Nämä ovat viime- tai toissakesäisiä omien Sweet Nugget -maissien tähkistä kerätyistä siemenistä. Kummallisen lyhyisiin maisseihin vain tulivat tänä vuonna. Etualalla romanesco-kukkakaalia, lehtikaalia, seassa sitruunakurkkua, samettikukkaa, pensas- ja salkopapua ja viimevuotisista maahan jätetyistä tillinkukista itsestään kylväytyneitä tillejä. Pensaspavut Purple Queenejä ja Preludea. Taustalla kasvihuoneen paikka. Lehtikaalia saa jo syödä urakalla. Kukkakaaleihin on tietenkin iskenyt kirppa.

Myöhemmin istutettu maissi-kaali-papupenkki.  Maissien juurella  englantilaista Selma Zebra -perinnelajiketta. Etualan pensaspavut Merveille de Piemontea.

Talvivalkosipulia riviväleissään salaatteja. Red Deer Tongue  ja punainen roomansalaatti kasvavat hyvin. Seassa myös vihreää roomansalaattia, joka iti heikommin. Vasemmalla jotain pensaspapulajiketta, joka kärsi nimikyltin menetyksen. Voisi olla vaikka keltaista vahapapua.

Viime vuoden muistoja ovat runsaasti kylväytyneet kehäkukat tillien lisäksi. Oikealla etualalla talvehtinut salaattisikuri, jonka annan kukkia ja tehdä siemenet talteen kerättäväksi. Valkoiset metallituet olivat hallaharson pidikkeenä. Vielä jätin ne paikoilleen raesateen pelossa.

Ehkäpä borlotto-papua ja jokunen salkopapukin näyttää tähän penkkiin eksyneen romanescojen seuralaiseksi. 

Keltasipulia ja palsternakkaa (ja sitä kehäkukkaa). Annan nyt kokeeksi myös vesiheinän kasvaa aika vapaasti katteena. Tosin on päässyt apilaa ja voikukkaakin juurtumaan kasvimaalle tuodun katteen mukana.

Oikealla sokeriherneitä Sugar Snap, sitten fenkolia. Taempana keltaista mangoldia, keskellä  raidallista punajuurta. Edessä hyvin kasvaneita keräsalaatteja, joita yritin myös siirtää harvempaan sadon parantamiseksi. Olisi kannattanut ennemmin syödä liian tiheässä olleet, eivät kestäneet siirtoa nimittäin.

Kehäkukkaa on rikkaruohoksi asti. Tässä on ainakin porkkanaa, persiljaa, salviaa ja purjoa. Pinaatit  taisivat kärsiä työtapaturman ja tulla kitketyiksi pois kokonaan.

Nora Barlow -akileijaa ja jotain vanhaa perinneakileijaa. 

Nora Barlow, siemenstä kasvatettuja ja nyt muistaakseni kolmatta kesää tuossa paikalla. 

Vasemmalla auringontähti, oikealla sormustinkukkaa, joka kylväytyy ahkerasti. Takana violettia kurjenmiekkaa.

Värien riitasointua tästä voi kyllä vähän tulla, kunhan tuo tarha-alpi oikein virittyy kukkimaan punaisten akileijojen lähellä. 

Daalian kukkimista joutuu vielä odottamaan samoin kuin pistokaslisäyksistä olevan  Holly's Beauty verenpisaran.

Talvetettu pelakuu aloittelee kukintaa. Juurelle istutettu ruusupapua.

Bowl of Beauty ensimmäistä kertaa kukassa.

Tämä, jonka nimeä en nyt juuri muista alkaa olla ohi jo.

Osa yrteistä pääsi keittiön ikkunan alle. Timjami ja punahierakka vielä ihan iskussa, rucola jo aivan ohi ja kukkimassa. 

Mitä tänään syötäisiin? Ihanaa saada oman kasvimaan satoa. Tässä lehtikaalia, valkoruotista mangoldia, punajuuri, sipulia, valkosipulia (tämä on itusilmuista kasvatettu ja tekee nyt kolmantena vuonna kynsiä), mausteena basilikaa, sitruunaverbenaa ja rosmariinia. Nämä pilkkeiksi ja pannulle oliiviöljyyn, mausteeksi vähän yrttisuolaa ja kunnon loraus kermaa. Mukaan raastoin vielä pari porkkanaa, hyvää tuli!

Kuvapläjäys taimikasvatuksesta

En eilen hämärissä voinut kuvailla taimia, niin tässä nyt 5.5. tilanne päivänvalossa kuvattuna.

Sweet Nugget maisseja omista siemenistä, kylvetty muistaakseni 1.5. 

Maaliskuun puolivälissä kylvettyjä tomaatteja, timjameita ym. Pistokkaina ostettuja pelargonioita ja lumihiutalieta tuossa kenkätelineessä. 

Chili Fuego, parhaimmat taimet. Pari pienempää taitaa vielä olla. Tuo korkein on ollut ihan ledivalon alla, keltaruukkuinen alempana, pelkällä luonnonvalolla.

Bloody Butcher erittäin aikainen tomaatti. Ensimmäisenä kukkaan ehti kuitenkin pihvitomaatti Oxheart. Kuvaan puskee myös kaupan luomupopcorninjyvistä kylvetty maissi. Alimmaisena vesimelonin lehtiä.

Tiny Tim -ruukkutomaatin taimista paras yksilö. Nuput ovat vielä pieniä, mutta tuloillaan kumminkin! Vasemmalla vesimelonin (Sugar Baby) taimia. Keskellä oikealla säälittävän näköistä kreikanmeiramia. Elossa se silti on.

Omasta talvetetusta valkokukkaisesta pelargoniasta otetut pistokkaat ovat aika reheviä. Tässä alkuvaiheen kuvaa pelakuun pistokkaista. Myös kaupan ruukkubasilikasta napattu latvapistokas on lähtenyt kasvuun. Etualalla basilikaa Genovese, vasemmalla järkyttävän huonoja keräsalaatintaimia ja minimaalista rohtosamettikukkaa. Rohtosamettikukalta odotan paljon, mutta Kotipuutarhalehdestä luin, että se on kitulias kasvamaan. Harmi!

Pienilehtinen basilika "Emily".

Tältä se kasvu näyttää. On aika ihmeellistä, miten pienestä se aina lähtee. Maissien kanssa varsinkin on vaikea uskoa, että ruttuisesta säälittävästä jyvästä (omat maissit) tulee lopulta parimetrinen ranteenpaksuinen kasvi, joka tuottaa herkullisia tähkiä. Tämä ihme ällistyttää minua joka ikinen vuosi. 

Tomaateissa nuppuja ja kasvimaalla kylvöjä

Tomaatit olivat vihdoinkin saaneet ensimmäiset nuppunsa kasvatettua. Kyllähän se tuo toivoa, kun niitä olen jo pari viikkoa varmaan katsellut, että eipä näy, ei. Eilen vein yhdeksän tainta eteläparvekkeelle kolminkertaisen harson peittämään ikealaiseen säilytysjärjestelmäkehikkotunneliin. Hyvin olivat nyt ensimmäisen vuorokauden selvinneet. Käy taimilta jo tila sen verran vähiin sisällä, että pakko alkaa keksiä jotain. Kasvihuone on vasta kaksi perustustolppia varten kaivettua kuoppaa, joten siitä ei vielä tähän hätään ole apua.

Kasvimaalle olen kylvänyt valkosipulien riviväleihin salaatteja, laitettu on myös palsternakat ja niiden riviväleihin sipuleita. Koitan nyt ensimmäistä kertaa salottisipulia, jota lapsuudenkodissani aina kasvatettiin. Tai en nyt ole ollenkaan varma, että se silloin oli tuota lajiketta, mutta jotain ryvästävää lajiketta kuitenkin.

Arvon eri taimien ulosviennin kanssa. Joko istuttaisin kaalit? Jaksaisinko harsoruljanssia, jos laittaisinkin avomaalle myös gladiolukset ja daaliat jo? Rohkenisinko laittaa aivan pienet maissinalut vaikka kolminkertaisen harson alle tai lasin ja kahden harsokerroksen alle? Mahtaisivatko selvitä vielä aivan varmasti tulevista yöpakkasista niin pieninä?

No nuo ajatukset ovat vielä ratkomatta. Olen sen sijaan saanut paraatipaikan kasvimaan suurinpiirtein suunniteltua. Jotain on vielä tyhjääkin paperilla, mutta eipä ole kaikki hamstratut siemenet vielä tuossa edes ajatuksen tasolla. Kurkkua kun pitää olla useampaa sorttia, niin mihinkäs kaiken laitan? Entäpä 60 tomaatintainta? Kaalintaimia ehkä 60 myös erilaisia. Onneksi minulla on sitten vielä huonompaa maata tuolla alapellolla, savista, märkä ja hallanarkaa. Tai ei onni tuolle huonolle, mutta sille, että on sentään tilaa. Kyllä siitäkin vuosien mittaan kohopenkkien avulla tulee ihan kelvollista. Mutta sinne ajattelin kumminkin laittaa tänäkin vuonna perunan, härkäpavun ja suurimman osan kaalintaimista. Yksi kohopenkki siellä on jo aluillaan, sinne taitavat joutaa kurpitsoista jotkut.

Tämmöisiä hahmotelmia sain tehtyä puhelimeni toimintoja hyväksi käyttäen. Kasvihuone tulee tuonne vasemmanpuoleisessa kuvassa olevaan oikeaan yläkulmaan, kompostin eteen, joten siinä on penkki vielä tyhjillään. Jotain myöhemmin kylvettävää siihen joutuu laittamaan. En halua ottaa riskiä, että rakennushommissa tulee joku taimenkatkontahazardi.

Penkeittäin olen taas vähän kierrättänyt lajeja niin, että viljelykierto suunnilleen toteutuu. Samaten koitan laittaa kumppanuuskasvit vierekkäin, joko kasvua parantamaan tai tilaa säästämään. Ihanteellista tietenkin olisi, jos molemmat toteutuisivat. Tänä vuonna minulla on salviaakin ihan tuholaistorjuntaan asti, mutta sitä enkä samettikukkia ja krasseja en ole näihin suunnitelmiin edes merkkaillut. Ahdan niitä sitten johonkin väliin, ja loppukesästä raivaan kasvustoja raakalla kädellä.

Tässä alemmassa kuvassa äärimmäisenä vasemmalla on taas yksi uusi kohopenkin alku. Siinä on viimekesäisiä maissinvarsia ja kaikkea mitä nyt siinä lähistöllä kasvoi. Toissavuotista kohopenkkiä siihen vähän heittelin päälle talikolla, kun ensin vähän kääntelin tuota tuoreempaa. Kurpitsantaimet istutan ehkä ämpärillisessä multaa, ja muun kasvualustansa saavat sitten hakea tuosta maatuvasta kasasta. Maissikin on sen verran vahvajuurinen, että varmaan pari niitäkin laitan tuohon samaan penkkiin. Kurpitsa lamoaa maata pitkin ja maissit kurkottavat ylös. Hyvin niiden pitäisi siihen mahtua.

Näissä mietteissä tänään. Toivottavasti huomenna olisi hyvä istutussää. Porkkanat olisi hyvä saada jo maahan. Lantunkin uskallan jo kylvää, samoin mangoldi ja punajuuri taitaisivat jo pärjätä. Mutta kai minun täytyy noiden hentojen pikkutaimien kanssa olla vielä varovainen, olisi harmillista saada taimien joukkokuolema aikaiseksi liialla hätiköinnillä. Malttia, mistähän niitä siemeniä saisi ostaa?

Kevätkiireitä ja kotiutuneita kanoja

Kevättyövaiheita

Pitkästä aikaa blogin päivitykseen! Ajattelin blogia aloittaessa, mahtaako olla keväämmällä vielä aikaa istua koneella päivityksiä tekemässä. No ei ole oikein ollut. Pihalla ovat lumet sulaneet ja kohopenkit lämminneet niin, että on saanut aloittaa kevättyöt.

Olen saanut perennapenkit valtaosin siivottua talven jäljiltä. Suurimmat varret laitoin oksasilppurin kautta biojätekompostoriin kuivikkeeksi. Pienemmät tai muuten vaan hankalat pääsivät uusien kohopenkkien pohjaksi. Vuohenputkea vastaan taistelin tänään varmaan tunteroisen. Meillä sitä ei juuri ole ollut, mutta nyt on onneton päässyt pesiytymään siirrettyjen taimien mukana yhteen penkkiin. Sen verran oli hankalaa sitä saada kaivettua, että taitaa olla pysyväisasukas nyt sitten. Harmin paikka!

Vaikka talvi on ollut paikoin roudan puolesta ankarin tässä asumisemme historiassa, ovat kuitenkin kaikki kasvit talvehtineet hyvin aikaisin tulleen paksun lumipeitteen alla. Ehkä mukavin yllätys olivat viime kesänä siemenestä kasvattamani laventelintaimet, joita on nyt parikymmentä. Ruukuissa olleet eivät talvehtineet, mutta penkissä ne selvisivät hyvin. 

Mansikkapenkit kävin tänään harjalla läpi. Viime viikollakin jo yritin, mutta ei siitä mitään tullut, kun vielä olivat viimevuotiset lehdet silloin niin märkiä. Ihan siis vain tavallisella katuharjalla vetelin raakasti penkit puhtaiksi talven aikana kuolleista lehdistä. Toivottavasti samalla lähtivät myös enimmät tuholaiset. Taidan silti käyttää varmuuden vuoksi luomuviljeyssä sallittua bioruiskutetta, etteivät tympeät kuoriaiset syö mansikoita taas pilalle.

Yleisnäkymä osasta kasvimaata

Kasvimaan penkkejäkin olen jo kunnostellut istutuskuntoon. Oikein aikaisin sulavat ja lämpiävät nuo etelän suuntaan olevat penkit. Monena vuonna olen syksyllä peitellyt vielä maan pinnat ruohosilppu-lehtikatteella, mutta viime vuonna en ehtinyt. Ihan muhevaa maata silti olivat, kevyesti upposi talikko terän syvyydeltä aina maahan. Jonkin verran on voikukkaa tullut penkkeihin ehkä ruohosilpun mukana tai muuten vaan ilmasta lentelemällä. Nyt ne on kyllä helpoin nyppiä pois, jos eteen sattuvat. 

Yksivuotisia parsan juurakoita

Yhdestä penkistä löysin sitten ihan sitä mitä pitikin: viime keväänä kylvin parsan siemeniä, ja nyt oli tuollaista kohtalaisen vahvaa juurakkoa sitten talven jäljiltä maassa. Siirtelin juurakot tietoisesti vielä aivan liian tiheään, kun ei ollut oikein ajatusta, mihin tulee se tarpeeksi iso parsapenkki. Nyt saavat vielä tämän kesän kasvaa raparperin kanssa, joka ei sekään vaihda paikkaa säännöllisesti. Sen verran olen muutama vuosi sitten ollut ajattelematon, että istutin alppikärhön kasvimaata koristamaan. Hienosti onkin koristanut, mutta nyt se ruoja on levinnyt todella reheväksi niin, että täytyy ottaa ja siirtää se jonnekin ihan muualle. En halua, että se valtaa parhaat ruuankasvatuspaikat. 

Sain paljonkin inspiraatiota näistä kompostointiohjeista. Kompostoida voi hyvin monella tapaa, ja oli kiva "saada siunaus" sille, mitä itse teen. Kerään nurmikon päälle kerroksen märkiä sanomalehtiä ja alan kasata siihen puutarhajätekompostia. Vähän kerrallaan siitä kasvaa viljelyala, eikä tarvitse kantaa multapusseja kotiin. 

Kasvimaan kylvöt

Valkosipulin versoja

Eilen laitoin kevään ensimmäiset siemenet ulos kasvimaalle. Talvivalkosipulit olivat nousseet pintaan niin, että niiden riviväleihin pystyin laittamaan salaattia tulemaan. Huomasin samalla, että en olekaan viime syksynä kylvänyt porkkanaa enkä palsternakkaa, vaikka niin kuvittelin. No tilanne täytyy korjata pikimmiten. Palsternakka varsinkin on tärkeä kylvää niin aikaisin kuin mahdollista, että ehtii saada kunnon sadon. Sen siemenet pikaidätän kostean talouspaperin välissä ennen kylvöä, niin lähtevät vielä hieman nopeammin kasvuun. Muilla kylvöillä ei nyt vielä niin kiire ole. Siemenperunoita on tänä vuonna kolmea lajia: Solist, Blue Kongo ja Rosamunda. Solist sietää myös kylmään maahan istutusta, niin sitä voisi varmaan jo nyt laittaa maahan härkäpapujen kanssa. Härkäpapulajikkeena on minulla jo muutaman vuoden ollut Hangdown, josta olen kerännyt itselle siemenet ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Talvivalkosipulia näyttää puskevan paitsi näteistä riveistä, myös vielä hajakylvettynä yhdestä penkistä. Tuosta ylemmästäkin penkistä niitä vielä löytyi, mutta ne nostin laatikkoon. Ne ovat nyt melko pieniä yksikyntisiä, mutta maku on nytkin jo aivan kohdallaan. Syksyllä voipi olla runsaasti sipuleita, ihan myytäväksi asti. 

Esikasvatusten tilanne tänään

Tänään kylvin lisää maisseja esikasvatukseen. Ajattelin säästää kylvömullassa ja laitoin maitopurkeista leikattuihin istutusastioihin ensin pohjalle pari desiä tavallista luomulannoitettua puutarhamultaa ja pinnalle kourallisen taimimultaa. Kun taimet kasvavat, saavat ne vahvempaa multaa, mutta eivät kuole liian ravinteikkaaseen multaan ihan pieninä. Aiemmin kylvetyt testikappaleet, etenkin popcornmaissit, ovat ehkä kolmikymmensenttisiä. Hyvässä valossa ne ovat kasvaneet ihan tukeviksi. Multaa olen lisännyt juurille kertaalleen, kun meinasivat juuret tulla liian ylös.

Yrteistä kaikki muut paitsi taistelun kautta koulitut persiljat ja kreikanmeiramit voivat hyvin. Basilikoista voi kohta ottaa jo maistiaisia. Rucolaa voi jo käyttää, vaikka se on vasta sisällä kasvanut. Punahierakka ja salvia saisivat vielä muuttaa isompiin ruukkuihin, mutta siirrolle ei enää oikein mitenkään ole tilaa ennen kasvihuonetta (joka on vielä suunnitteluasteella!). Timjami ja minttu voivat hyvin. Vuonankaalia kasvaa oivariinirasiassa. Tomaatintaimet ovat yhtä lukuunottamatta hyvävointisen näköisiä. Kukkanuppuja ei tosin vielä näy! Toivottavasti ilmaantuvat nekin ajallaan, ettei mene kuukausien kasvatustyö hukkaan. Lisävalon ansiosta varmaankin ovat taimet hyvin tummanvihreitä ja tanakoita. Selvästi erinäköisiä kuin aiempina vuosina. Mietin vain, että ehkä joudun kohta antamaan kasteluveden mukana lannoitettakin, kun ovat taimet jo niin kookkaita.

Olen yllättänyt itseni onnistumalla samettikukkien taimien kasvatuksessa. Toistaiseksi kaikki siis hyvin. Kertaalleen olen ryhmäsamettikukkia jo latvonut, kääpiösamettikukat ovat vielä niin pieniä, ettei niitä raski latvoa. Rohtosamettikukan alut sen sijaan ovat todella rääpäleitä vielä, toivottavasti siitä vankistuvat! Sitten minulla on yksi mysteeritaimikasvatuskin meneillään. Tuossa samettikukkien takana on taimia, joiden lajista minulla ei ole mitään käsitystä. Ne ehkä muistuttavat kesäpäivänhattujen taimia, mutta en muistaakseni ole niitä kuitenkaan kylvänyt muuhun kuin yhteen, merkittyyn rasiaan. Nuo olivat tomaatintaimien juurella ja koulin ne kennoihin, kun en raaskinut poiskaan heittää. Kyllä kai kesä sen sitten paljastaa, mitä ne ovat. Ruohosipulikin tuossa oikealla suklaamunakennoissa on aivan elinvoimaisen näköistä. Sitä olen pariin kertaan tainnut saksia latvoista. Taustalla näkyy vielä purjojakin, joista osa siis on tilansäästökasvatuksessa ja osa tuossa hajakylvöastiassa.

Kanat haettiin kotiin

 

Tulkaa, sillä kaikki on valmiina!

Kanalaksi rakensimme nyt ensin kesän ajaksi eristämättömän vanerikopin. Kooksi tuli levyjen mitoituksen takia 153*168 cm ja harjakorkeutta on tuo sama 168 cm. Lämmöneristeet lisätään ulkopuolelle ja samalla koppi verhoillaan. Pientä laittoa on vielä suuremman oven käynnissä niin, että olemme joutuneet nyt kulkemaan tuosta pienemmästä huolto-ovesta. Ikkunan eteen on asennettu vielä yksi orsi, etteivät kanat kiipeile ruoka-astioiden päälle maailman menoa ikkunasta kurkkiessaan. Tikkaat nojaavat sitten siihen orteen nyt, kun muuten kulku olisi kohtuuttoman vaikeaa.

Kuljetuslaatikko

Kanalassa on kolme ovea. Yksi täyskorkea, sitten tuo pienempi kuvassa näkyvä ja vielä kanoille oma kulkuovensa. Ikkuna-ala määräytyi olemassaolevan kierrätysikkunan koon mukaan. Valoa näyttäisi ainakin ihmisen silmällä tulevan sopivasti. Pesät ovat pimeimmässä mahdollisessa nurkassa, pohjoisseinällä. Ikkuna on länteen päin, joten suoraa valoa tulee vasta ilta-aikaan, jolloin kanat käyvät jo yöpuulle. Ei näytä ilta-aurinko häiritsevän kanojen päivärytmiä, sinne ne hyppäävät orrelle yöpuulle seitsemän aikaan illalla.  Aamulla kukko laulaa herätyksiä, mutta jos itse on unessa, ei sitä kyllä sisälle asti kuulu. Jos sattuu olemaan hereillä ja muuten ei kuulu esimerkiksi liikenteen ääniä, niin kukon kuulee sitten. Täällä nyt vain on lähettyvillä louhosmonttu, junarata ja aika vilkas valtatie. Ääniä siis on ilmassa, joten kyllä maalle yksi kukonlaulantakin mahtuu. 

Ja täällä sitä porukkaa sitten on! Vaalea kana etualalla on Vanilja, tummemmanruskea on Rusina ja vaaleampi on Kaneli. Parveen kuuluu lisäksi kukko Kultapyrstö ja kirjava Muskotti-kana.

Ensimmäinen muna

Jyviä kuoputtelemassa

Nämä kanat ovat suomalaisia maatiaiskanoja, tyrnäväläistä kantaa. Värityksensä puolesta nämä ovat minun silmääni oikein kauniita.

Perheen ylijäämäruokia napsimassa

Muskotti yläpesässä

Pikarakennuksena kierrätetyistä badenbaden-tuolien putkista tehtiin ulkoilutunneli ennen oikean ulkotarhan valmistumista. Tähän kanat tulevat päivittäin pällistelemään maailman menoa ja katselevat pää kenossa, jos yli menee lentokone. Ruokintaa tai juottamista ei tässä ulkona tapahdu, paitsi lapset vievät kanoille joskus matoja, jotka katoavat kanojen suihin reilusti vajaassa sekunnissa. Mitään ei siis jää maahan sotkeutumaan mahdollisiin muuttolintujen ulosteisiin eikä toisaalta houkuttelemaan niitä samaisia pikkulintuja ruoka-apajille.

Tuo tunneli on siirrettävissä, ja sen voi viedä haluamaansa paikkaan, missä kanat kuopivat maasta matoja ja sekoittelevat samalla maata. Kahden vuoden takainen puutarhajätekomposti on tähän tarkoitukseen varmasti hyvä paikka. Siinä kuhisee matoja ja toisaalta sille tekee hyvää tulla kuopsutelluksi. Kunhan ulkonapitokielto menee ohitse, kokeillaan myös kanojen pitoa vapaana. Tuo kukko on tottunut olemaan vapaana ja tuskin mihinkään karkaa, mutta täytyy olla ensin noiden puiden ja pensaiden saada lehvästöä, etteivät kanat ole heti haukkojen saaliina liian avoimella maalla.

Tämmöisissä tunnelmissa näin vappuaattona. Toivotaan hyviä istutussäitä huomiselle vapaapäivälle. Hauskaa vappua!