Tomaateissa nuppuja ja kasvimaalla kylvöjä

Tomaatit olivat vihdoinkin saaneet ensimmäiset nuppunsa kasvatettua. Kyllähän se tuo toivoa, kun niitä olen jo pari viikkoa varmaan katsellut, että eipä näy, ei. Eilen vein yhdeksän tainta eteläparvekkeelle kolminkertaisen harson peittämään ikealaiseen säilytysjärjestelmäkehikkotunneliin. Hyvin olivat nyt ensimmäisen vuorokauden selvinneet. Käy taimilta jo tila sen verran vähiin sisällä, että pakko alkaa keksiä jotain. Kasvihuone on vasta kaksi perustustolppia varten kaivettua kuoppaa, joten siitä ei vielä tähän hätään ole apua.

Kasvimaalle olen kylvänyt valkosipulien riviväleihin salaatteja, laitettu on myös palsternakat ja niiden riviväleihin sipuleita. Koitan nyt ensimmäistä kertaa salottisipulia, jota lapsuudenkodissani aina kasvatettiin. Tai en nyt ole ollenkaan varma, että se silloin oli tuota lajiketta, mutta jotain ryvästävää lajiketta kuitenkin.

Arvon eri taimien ulosviennin kanssa. Joko istuttaisin kaalit? Jaksaisinko harsoruljanssia, jos laittaisinkin avomaalle myös gladiolukset ja daaliat jo? Rohkenisinko laittaa aivan pienet maissinalut vaikka kolminkertaisen harson alle tai lasin ja kahden harsokerroksen alle? Mahtaisivatko selvitä vielä aivan varmasti tulevista yöpakkasista niin pieninä?

No nuo ajatukset ovat vielä ratkomatta. Olen sen sijaan saanut paraatipaikan kasvimaan suurinpiirtein suunniteltua. Jotain on vielä tyhjääkin paperilla, mutta eipä ole kaikki hamstratut siemenet vielä tuossa edes ajatuksen tasolla. Kurkkua kun pitää olla useampaa sorttia, niin mihinkäs kaiken laitan? Entäpä 60 tomaatintainta? Kaalintaimia ehkä 60 myös erilaisia. Onneksi minulla on sitten vielä huonompaa maata tuolla alapellolla, savista, märkä ja hallanarkaa. Tai ei onni tuolle huonolle, mutta sille, että on sentään tilaa. Kyllä siitäkin vuosien mittaan kohopenkkien avulla tulee ihan kelvollista. Mutta sinne ajattelin kumminkin laittaa tänäkin vuonna perunan, härkäpavun ja suurimman osan kaalintaimista. Yksi kohopenkki siellä on jo aluillaan, sinne taitavat joutaa kurpitsoista jotkut.

Tämmöisiä hahmotelmia sain tehtyä puhelimeni toimintoja hyväksi käyttäen. Kasvihuone tulee tuonne vasemmanpuoleisessa kuvassa olevaan oikeaan yläkulmaan, kompostin eteen, joten siinä on penkki vielä tyhjillään. Jotain myöhemmin kylvettävää siihen joutuu laittamaan. En halua ottaa riskiä, että rakennushommissa tulee joku taimenkatkontahazardi.

Penkeittäin olen taas vähän kierrättänyt lajeja niin, että viljelykierto suunnilleen toteutuu. Samaten koitan laittaa kumppanuuskasvit vierekkäin, joko kasvua parantamaan tai tilaa säästämään. Ihanteellista tietenkin olisi, jos molemmat toteutuisivat. Tänä vuonna minulla on salviaakin ihan tuholaistorjuntaan asti, mutta sitä enkä samettikukkia ja krasseja en ole näihin suunnitelmiin edes merkkaillut. Ahdan niitä sitten johonkin väliin, ja loppukesästä raivaan kasvustoja raakalla kädellä.

Tässä alemmassa kuvassa äärimmäisenä vasemmalla on taas yksi uusi kohopenkin alku. Siinä on viimekesäisiä maissinvarsia ja kaikkea mitä nyt siinä lähistöllä kasvoi. Toissavuotista kohopenkkiä siihen vähän heittelin päälle talikolla, kun ensin vähän kääntelin tuota tuoreempaa. Kurpitsantaimet istutan ehkä ämpärillisessä multaa, ja muun kasvualustansa saavat sitten hakea tuosta maatuvasta kasasta. Maissikin on sen verran vahvajuurinen, että varmaan pari niitäkin laitan tuohon samaan penkkiin. Kurpitsa lamoaa maata pitkin ja maissit kurkottavat ylös. Hyvin niiden pitäisi siihen mahtua.

Näissä mietteissä tänään. Toivottavasti huomenna olisi hyvä istutussää. Porkkanat olisi hyvä saada jo maahan. Lantunkin uskallan jo kylvää, samoin mangoldi ja punajuuri taitaisivat jo pärjätä. Mutta kai minun täytyy noiden hentojen pikkutaimien kanssa olla vielä varovainen, olisi harmillista saada taimien joukkokuolema aikaiseksi liialla hätiköinnillä. Malttia, mistähän niitä siemeniä saisi ostaa?

Lunta sataa ja muita tappioita

Harvoin tähän aikaan enää sataa uutta lunta. Muistelen, että olen joskus päässyt kylvämään palsternakkaa ja porkkanaa huhtikuussa. Nyt on kasvimaalla ainakin 30 cm lunta vielä, että ihan heti sinne ei ole asiaa. Onneksi taisin muutaman metrin kylvää noita hidasituisia jo syksyllä, jos nyt muistiini on luottamista. Sen kuitenkin tiedän, että jos olen kylvänyt, niin olen varmasti myös merkinnyt kylvörivit tällä kertaa. Tämä on kerrasta opittua...

Kuka haasteita kaipaa

Kannattaa silloin hajakylvää persiljaa liian tiheään ja kasvatella sitä hieman liian niukassa valossa. Tänään siirtelin sitten persiljoita isompiin ruukkuihin. Ei kertakaikkiaan, kuinka paljon sain aikaan tuhoa. Osa pikkutaimista oli kyllä kuollut jo itsekseen ahtauteen, pimeyteen ja ehkä liikaan märkyyteen. Nyt jos noista, jotka suunnilleen elossa olevan näköisinä ovat uusissa ruukuissaan, jotain tulee, niin on se mukava yllätys. Kuvassa säälittävä taimien kunto. 

Toinen, mitä suosittelen haasteita kaipaavalle on meirami ja samoin edellytyksin kuin persilja. Se nyt ei niin pitkäksi ollut ehtinyt kuin persilja, mutta kyllähän ovat onnettoman heikkoja nekin pikkuiset. Saa nähdä miten käy.

Kylvö- ja juurrutustappioita

Sitruunaruohot ovat kaik mänt. Niistä iti siis kaksi yksilöä ja kun ajattelin tehostaa itämistä leivinuunin päällä poissa silmistä, niin sinnepä kuivuivat nekin vähät itäneet. Ehkä kokeilen sitten kasvattaa sitä valmiista "juurista", jos niitä taas joskus ruokakaupan vihannesosastolla näen. Täällä on englanninkieliset ohjeet monelle uusiksi kasvavalle ruoka-aineelle. Tuosta innostuneena minulla on parin ruukkusalaatin jämät istutettu kuistille, ja kyllä niistä muutamia lehtiä on jo tullut. Aikaa ja vettä vain, niin lisää tulee. Hieman tuolla perunanvarret varjostavat salaattia, eivätkä ne mitään toisistaan hyötyviä kumppanuuskasveja ole, mutta näissä lumisissa oloissa saa nyt välttää.

Yksi popcornmaissi oli myös hävinnyt ruukustaan jälkiä jättämättä. Sen hävittämiseen oli kyllä syyllistynyt ihan ihmislapsi noin kynnenalusten multamäärästä pääteltynä. Pari pelargonian pistokasta oli myös homehtunut eikä lähtenyt kasvuun ollenkaan. Basilikasta otetusta pistokkaasta myös yksi oli homehtunut, mutta kaksi on vieläkin hyvännäköistä. Tässä kohtaa täytyy malttaa mielensä ja antaa niiden olla, eikä nyppiä ylös mullasta tarkistaakseen, onko juuria alkanut muodostua.

Talvetetuista verenpisaroista vain kaksi näyttää siltä, että niistä tulee tälle kesälle uudet amppelikukat. Vielä en kuitenkaan menetä toivoa parin muunkaan osalta, sillä kun tänään vähän katkoin niistä oksanraakkeja lyhyemmäksi, oli niissä kuitenkin leikkauskohdissa ihan vihreää. Ei pitäisi vain olla niin malttamaton.

Onnistuneita taimikasvatuksia tähän mennessä

Muut kylvökset voivatkin sitten aika hyvin. Viimepäivien pimeys on kuitenkin selvästi aiheuttanut etenkin samettikukille honteluutta. Minulla on yksi Pluggbox, mutta ikinä en ole saanut siinä onnistumaan taimia kovinkaan hyvin. Toivon, että nyt siinä olevat kääpiösamettikukat vahvistuvat koulinnan myötä. Tuossahan pitäisi olla se idea, että siinä kasvaa hyviä syväjuurisia taimia, mutta ei kertakaikkiaan se ole minulta onnistunut. No aina siitä kymmenkunta tainta saa, mutta onnistumisprosentti on aika kehno, kun 49 pitäisi saada. 

Kuvassa etualalla on rucolaa. Seuraavaksi violettia basilikaa ja sitten vesimeloneita. Rucola on myös mahdottoman honteloa, mutta onpahan ainakin reiätöntä! Avomaalla rucola on kirppojen suurta herkkua, ja ne pääsevät iskemään rucolan kimppuun pienestäkin kasvuharsoon jääneestä aukosta. Ehkä kokeilen tänä kesänä hyönteisverkkoa, jospa se olisi helpompi saada pysymään paremmin paikoillaan.

Seuraavassa kuvassa näkyvät vesimelonintaimet. Ne sain kuin sainkin ruukutettua ilman suurempia tappioita. Kyllä vain on kovin pitkä aika ennen kuin pääsee kasvihuoneeseen niitä istuttamaan, että saa nähdä, kuinka niiden lopulta käy. Kunhan tekevät vielä pari lehtiparia, niin napsaisen niistä kyllä latvat pois. Edit: enpäs napsaisekaan. Siemenpussissa on ohje: "Taimet istutetaan kasvupaikalle kasvihuoneeseen, köynnökset sidotaan ylös tarvittaessa. Ensimmäiset alimmat sivuversot poistetaan, 3 lehden jälkeen latvotaan seuraavat sivuversot." Uskonvahvistukseksi vielä pari kuvaa kesältä 2011, jolloin ensimmäisen kerran vesimeloneita kokeilin. Pieniä, mutta hyviä niistä tuli!

Ruohosipulit kylvin tänä vuonna esikasvatukseen, kun on tarkoitus uudistaa yrttipenkkiä samalla kun se joudutaan siirtämään uuden kasvihuoneen tieltä. Kylvin nuo Kinder-munakennoon, ja yritin olla säästeliäs siementen kanssa. Tuosta olisi näpsäkkä nostaa potit vain isompiin ruukkuihin tai jopa suoraan avomaalle, jos menestyvät tuossa niin kauan. Pientä ryhdistysleikkausta voisi näillekin varmaan tehdä, kun ovat niin kovin honteloita.

Kasvihuoneilmiö

Kasvihuoneen suunnittelu on sentään vähän edennyt, vaikka toteutus on vielä kaukana. Kaikki ikkunat on mittailtu ja laskettu. Ikkunat saimme noutaa ilmaiseksi tuttavan rintamamiestalon ikkunaremontin tieltä. Kiitos vain vieläkin, jos tätä luet! Arkkitehdin vikaa minussa ei ole, mutta koitin kuitenkin piirtää suhdeviivaimella ikkunat ja kuvitteellisen seinän mittaan ja sommitella niistä elementit. Nyt pääty ja sivuseinät ovat erikorkuiset, että korkeutta täytyy säätää sitten puulla.

Koska mittaaja en ollut minä, voipi tässä tulla pieni yllätysmomentti vielä siinä kohtaa, kun ruvetaan kasaamaan noita seiniksi. Ei sillä, että minulla aina mittaukset onnistuisivat, mutta olisi kuitenkin itsellä käsitys mitan lukemista ja mittaustavasta. Voi olla, että täytyy hieman sirkkelin laulaa, että saa pokat samankokoisiksi. Noissa on huullokset (onkohan tuo oikea sana...) tiivisteitä varten toisissa, samassa paikassa olleissa ikkunoissa. Siis toiset ovat saman kohdan ulkoikkunat ja toiset sisäikkunat. Täytyy vielä harkita, kannattaako ikkunoiden väliin laittaa kakkoskakkoset, vai kestävätkö siltään toisiinsa kiinnitettyinä. Perustaminen ei ole ihan helppo homma täällä savimaalla, mutta täytyy kysyä hyvältä rakennusinssiltä perustusohjeet. Katoksi on näillä näkymin tulossa ihan valokatetta kustannussyistä.

Siemenkätköstä löytöjä

Löysin kaapista vielä yhden viimesyksyisen siemenkätkön. Olinkin hamstrannut noista itsekasvatetuista Sweet Nugget -maisseista siemeniä enemmänkin kuin itse mahdun kasvattamaan. Lajike on aikainen, niin, että ehtii ainakin täällä III-vyöhykkeellä avomaallakin tehdä satoa. Esikasvatus kannattaa, mutta kasvihuoneessa nämä ehtivät jopa suorakylvönä optimaalisena maissikesänä 2011. 

Kasvihuoneessa sato on varmempaa, mutta pölytys täytyy siellä hoitaa itse. Minä pölytin katkaisemalla latvasta hedekukinnon ja huiskin sillä maissin "kainaloissa" olevat hedekukat. Avomaalla tuuli hoitaa maissin pölytyksen, kunhan maissit eivät ole yhdessä rivissä, vaan neliön muotoon istutettuna. Lisäksi on ylimääräisiä Baby Bear -kurpitsan siemeniä. Näitä voin myydä kiinnostuneille pieniä määriä. Tuo kurpitsalajike on todella mukava kasvatettava. Se tekee pieniä makeita kurpitsoita, joita voi käyttää perunan tapaan. Itse olen tehnyt niistä uunikurpitsoita, perunamuusin tilalta kurpitsasosetta ja onnistuu siitä kurpitsaspagettikin. Mikä parasta, nämä säilyvät erinomaisesti hiukan huoneenlämpöä viileämmässä jopa maaliskuulle asti. 

Tänään on edessä vielä tomaattien ruukutusta ja kylvöaikataulujen tarkistamista. Kohta kolkuttelee toukokuu ovelle, vaikkei sitä ulos katsoessaan voisi mitenkään uskoa. Mutta kyllä se kesä vielä sieltä tulee. Sitä odotellessa viime kesältä yksi muistelmaotos.

Itujen tarkkailua, vanhan muistelua ja puutarhafilosofiaa

Basilikankasvatuksen lyhyt oppimäärä

Eilen taisin siitä puutarhurin muistista... No olen tässä pari päivää ihmetellyt, miten voivat basilikat niin kovin epätasaisesti itää. Syy selvisi tänään. Violetit basilikathan ne siinä muka hitaasti itivät. Ei ole enää lähinäkö entisellään, ja violeti idunalut maastoutuivat niin tehokkaasti, että en huomannut mitään, enkä siis muistanut. Melkein yhtä pitkiä ne kuitenkin ovat kuin vihreätkin idut. Kyllä tästä nyt pitäisi basilikaa tälle kesälle riittää, ellen jotain töppää ja pahasti.

Haluatte tietenkin kuulla, miten noin hienosta alusta huolimatta voi epäonnistua. Enimmäkseen sillä lailla, että lähtee kesäaamuna jonnekin ja jättää avaamatta täysin manuaalisesti toimivan kasvihuoneen tuuletusluukun. Kun sitten iltapäivällä palaa, on kasvihuoneessa semmoinen reipas 40 astetta lämmintä. Tämän kun toistaa kohtalaisen säännöllisesti, niin karskimmatkin basilikat loukkaantuvat. No toinen tapa on sitten semmoinen, että unohtaa kastella basilikaruukkuja, niin niistä tulee kituliaita ja suorastaan väkeviä, eikä mitään makunystyröiden hellijöitä. Kolmas on semmoinen, että laittaa nätteihin ruukkuihin kulkuväylien reunamille. Metriset ja sen alle olevat ohikulkijat tönivät ruukut nurin ja tallovat päältä. Mutta olen minä onnistunutkin, monta kertaa ja basilikaa on syöty.

Basilika kannattaa säilyttää pakastettuna! Puutarhaperjantai-ohjelmassa suositeltiin pakastamaan eikä kuivaamaan. Sama koskee persiljaa. Ei muuta kuin tuoreena silpuksi ja pakastimeen pienissä pusseissa taikka isommassa pehmeämuovisessa astiassa. Siitä sitten saa tarpeen mukaan otettua "tuoretta" yrttiä ruokaan. Pakastetun ja kuivatun basilikan ero on valtava.

Kirjoittelen jossain vaiheessa tarkemminkin aiheesta, mutta mainitsen jo nyt. Kannatan kumppanuusviljelyä. Sen idea yksinkertaisuudessaan on kasvattaa lähekkäin kasveja, jotka hyötyvät toistensa seurasta. Istutan siis basilikoja aina myös tomaattien juurelle. Nyt koitin ensimmäistä kertaa laittaa jo taimikasvatukseen nämä kaverukset lähekkäin. Pari lapsista sai oman rasiansa. Ihan siis vain käytetty viinirypälerasia, jonka pohjalle laitetaan muovipussi estämään mullan varisemista. Fiksumpi tekisi niin, että laittaisi rasiat jollekin vadille, niin valuisi sitten ylimääräinen kasteluvesi pois. No minä en yleensä ole liikaa kasveja kastellut (ennemmin kärsivät kuivuudesta), niin teen sitten tällä tavalla. Tuossa lasten rasiassa on Bloody Butcher -tomaattilajike, joka on erittäin varhainen pensastomaatti. Niin lukee pussin kyljessä ja sitä toivon. Näkee sitten syssymmällä, miten oli.

Tomaatin itämiset

Ensimmäisinä kylvetyt tomaatit ovat sirkkalehtivaiheessa. Laitoin ne jo ikkunan eteen pöydälle valoa saamaan. Jospa loputkin sieltä sitten ponnistelevat, vaikka eivät koko aikaa saaneetkaan nauttia leivinuunin lämmöstä. Tuohon mittaan siis viidessä päivässä kuiviltaan laitettuna. Ehkä päivän olisi voinut nopeuttaa vielä täällä esitetyllä konstilla. Olen tuota metodia koittanut jonain vuonna, mutta nyt olen niin ajoissa liikkeellä tomaattien kanssa, että en sitten suuremmin viitsinyt enää itämistä tehostaa. En ole vielä hankkinut mitään kasvivalaisinta, joten ihan luonnonvalolla kasvattaessa on tomaateille aikaisin kylvöajankohta vasta maaliskuulla.

Tuohon minikasvihuoneeseen laitoin Tiny Tim -pensastomaattia ja Outdoor Girliä. Tähtäimessä oli laittaa aina kaksi siementä yhteen pottiin, ja toinen sitten pitäisi raskia nyppäistä pois. Viime yönä havahduin siihen todellisuuteen, että tälle keväälle ei ole toistaiseksi kasvihuonetta. On kyllä iso määrä ikkunoita, jotka saimme kaverin ikkunaremontin tieltä hakea pois. Enää täytyy suunnitella ja rakentaa siis. Hätätapauksessa kehitän vain jotkut talon eteläseinustalle laitettavat tunnelintyyppiset niistä, mutta toiveissa olisi kuitenkin ihan oikea nätti lasinen kasvihuone. Raporttia pukkaa sitten ihan varmasti, kun raportoitavaa on.

Ja sitä  vanhan muistelua

Kartta 2011

Olen peräti muistanut piirtää kahtena vuonna peräkkäin kartat kasvimaasta. Tämä on ollut varsin hyödyllistä parinkin syyn takia. Ensinnäkin jos kuva on suunnilleen mittakaavassa, niin voi suuntaa-antavasti laskea, montako mitäkin tainta voi ajatella istuttavansa. Ja jos tilaa ei ole, niin ruusukaaleja ei voi kolmea enempää laittaa. Semmoista se on. Toisekseen kun pitää tallessa useamman vuoden kartat, niin voi noudattaa vuoroviljelyn periaatteita.


No minulle on käynyt sillä lailla, että ihan joka vuosi on viljelyala laajentunut vähän kerrallaan. Aluksi taisi olla vain neljä viljelylaatikkoa, jotka teimme haavanrungoista. Sitten niitten viereen ruvettiin tekemään kohopenkkejä ja sitten tuli satoa enemmän ja naatteja kertyi ja nälkä kasvoi syödessä ja nurmikkovastaisuuteni lisääntyi ja tähän on tultu.

Näistä kartoista tarkkasilmäiset ainakin näkevät tuota kumppanuuskasvien ideaa. Mikähän siinä mahtaa muuten olla, että kasvit, joita syödään yhdessä, viihtyvät yhdessä? Ajatelkaa nyt sitä tomaatti-mozzarella-basilika -salaattia. Tai tomaattikastiketta, jossa on paljon basilikaa. Ja sitten minulla on semmoinen penkki, jonka olen nimennyt kurkkusalaatiksi. Sen takia, että siinä kasvatan kaveruksia avomaankurkku, tilli ja sipuli. Hyvin kasvaa ja hyvää tulee. 

Kartta 2012

Yhtenä ajatuksena kumppanuuskasvien kasvattamisessa on se, että luonnossakin kasvit kasvavat yleensä sellaisten kanssa, mistä ne hyötyvät eniten. En nyt symbioosia tarkoita, vaan että yksinkin kasvi menestyisi, mutta viihtyy paremmin jonkun toisen kanssa. Toinen ajatus taas on, että pieneltäkin alalta voi saada mittavan sadon, kun viljelyala voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Oikein hyvä esimerkki on tuo kurkkusalaattipenkki. Kurkuntaimien istutusväli on yleensä 20*80 cm. Eli taimille 20 cm etäisyyttä rivissä ja rivien väliin 80 cm. Mitä tilanhukkaa, jos pelkästään kurkkuja kasvattaisi! Kurkkujen väleihin voi hyvin laittaa tillin siemeniä ja sitten taas rivien väleihin sipulinistukkaita. Kasvutapojen eroavaisuuksien takia kaikille riittää elintilaa.

Kumppanuusviljelyn kanssa perinteinen mulloksella pitäminen ei oikein onnistu. Maa on liian täyteen istutettu, että sitä mahtuisi harailemaan. Mutta silloin otetaankin kehiin laiskan puutarhurin paras apukeino eli maan kattaminen. Rivivälit peitellään esim. ruohosilpulla, niin haraaminen jää täysin turhaksi. Maa pysyy kuohkeana katteen alla, ja katteesta liukenee myös tarvittavaa lannoitetta. Ja sekin vielä, että kate estää valtaosan rikkakasvien kasvusta.

Tässä sitten todellisia kuvia, joista olen karttaa hahmotellut.

 

Ja mitä niistä suunnitelmista sitten versoi...

 

Puutarhafilosofiaani

• Sen pitää olla hauskaa
• Sen pitää olla helppoa
• Sen pitää olla esteettistä
• Sen pitää olla mahdollisimman vaivatonta
• Se voi maksaa jotain, koska harrastus maksaa, mutta
• Se ei saa tulla liian kalliiksi
• Epäonnistuminen sallittua, koska 
• Oppiminen on arvokasta
• Luontoa ei voi hallita
• Luomua kautta linjan
• Kohopenkit, kateviljely ja kumppanuuskasvit ovat ihan parhautta
• Kierrätys on jees
• Ruuankasvatus voittaa kevyesti nurmikonkasvatuksen
• Omavaraisuus olisi hienoa
• Hiilijalanjäljen soisin pienenevän

Nuo nyt ovat tuommoisia omaa puutarhanhoitoani koskevia väittämiä, joiden perusteella yleensä toimin. Availen noita varmaan myöhemmin, tai taitavat ne tulla esille muiden tekstien lomassakin. 

Tällaisen ajatusmaailmani kehittymiseen ovat tietenkin vaikuttaneet kovasti aikaisemmat kokemukseni puutarhahommista. Lapsena sain yliannostuksen suuresta savisesta kasvimaasta. Hoidin kyllä palkintojen toivossa 4H-palstaa ja palkintoja keräsinkin. (Niitä sai työtunneista, ei saavutuksista). Mutta 200 rivimetriä porkkanaa rikkaruohoisessa maassa on oikeasti ennemmin tuskaa kuin hupia. No ehkä sitä ei ollut aivan 200 metriä, mutta valtavalta määrältä se tuntui, kun piti kitkeä rikkaruohoja niitten mitättömien porkkanantaimien vierestä. Silti pidän äärimmäisen arvokkaana kaikkea sitä tietoa, mitä silloin kertyi kasvimaan hoidosta ja rohkeutta kokeilla uusia lajikkeita. 4H:ssa oli ainakin silloin nimittäin semmoinen valmis paketti erilaisia siemeniä, jotain harvinaisempiakin silloin tällöin joukossa, ja niitä sitten kasvatettiin.

Tällä vuosituhannella sitten omaa pihaa laittaessa olosuhteet ovat vaikuttaneet ajatuksiini ja toimintatapoihini. Kotimäki on aurinkoinen entinen heinäpelto, jossa oli ohkainen ruokamultakerros ja sen alla savea. Pihaa on laitettu pienellä budjetilla hitaasti ja vähän kerrallaan. Puutarhurilla ei saa olla liian kiire. 

Kävin iltahämärässä pihalla. Eteläseinustalla oli jo maata näkyvissä. Kevät ei petä tänäkään vuonna. Puutarhurilla on aina toivoa. 

Enkelipuutarhasta Eija's Gardenissa